Kun on elämässään ollut aina muita tsemppaamassa ja tukemassa huomaa, ikävä kyllä, että itsensä tsemppaaminen ei niin helppoa olekaan…loputtomiin.
Parisuhteessa tuntuu, että sama kuvio toistuu liiankin usein. Jotenkin sellaiseen mieheen törmääminen, jolle riittäisi vain yksi nainen tuntuu miltei mahdottomalta.
Reilu vuosi sitten miltei kuolin äkilliseen valtimovuotoon, kuntouduin siitä hyvin ja palasin suhteellisen nopeaan työelämään. Heti alkoivat yt-t. Nyt vuosi sen jälkeen on taas yt-t päällä.
En tiedä enää miten jaksaisin säilyttää edes pienen palan sitä positiivisuutta, joka minulla on ollut…koko elämä on vaakalaudalla.. seurustelu, työ, terveys…
Tuntuu, että kamelin selkä alkaa pikkuhiljaa taittumaan😭