Hei,

kirjoitan nyt tänne, koska kiinnostaisi kuulla onko jollain muulla kokemusta siitä, että pitkäaikaisen SSRI- tai SNRI-lääkiyksen takia tunnnerekisteri on kaventunut liian paljon.

Olen itse käyttänyt näitä lääkkeitä melkein tauotta vuodesta -99. Venlafaksiinia olen käyttänyt noin 2,5 vuotta ja nyt tunneskaalani on niin niukka, että aina joskus kun pystyn edes itkemään niin olen siitä jopa kiitollinen koska ainakin tunnen jotain. Tää tilanne rupeaa olemaan tosi ärsyttävä, en pysty iloitsemaan asioista jotka ennen oli kivoja, ja silloin kun tunnen jotain niin se on enimmäkseen pelkoa, jännitystä tai ahdistusta. Siinä välissä en tunne paljon mitään, eli sen takia ei olekaan motivaatiota tehdä paljon mitään.

Olen kokeillut monta ei-ssri/snrilääkitystä, mutta mikään niistä ei toimi minulle, ja aina on ollut pakko palata juuri ssri/snri-valmisteisiin, joista haluaisin joskus päästä eroon.

Nyt olen siinä pisteessä, että tuntuu etten voi enää elää tällä lailla. Tilannettani kuvaa hyvin se, että jos ihminen käy vaikka konsertissa, sen pitäisi olla varsin tunnepitoinen kokemus, mutta minun kehossa tunteita ei synny näissäkään tilanteissa. Jos juon alkoholia tarpeeksi saatan lyhyen ajan tuntea hieman iloa, mutta sekin tunne häviää varsin nopeasti.

Onkohan kellään muulla vastaavanlaisia kokemuksia?