Liian ahdistavat ystävät
Minulla on ongelma muutamien ystävieni suhteen. Olen kärsinyt jo pitkään sosiaalisesta fobiasta ja olen aina ollut erakko, joka ei halua montaa ihmistä elämäänsä. Ystävystyin koulussa kahteen luokkatoveriin ja koko koulun ajan ja sen jälkeenkin olen viettänyt paljon aikaa heidän kanssaan. Toinen muutti tosin kauas, mutta hän ottaa yhteyttä aina pari kertaa vuodessa. Molemmat ovat luonteeltaa hyvin hyökkääviä, pomottelevia ja alistavia.
Alussa olin avoin ystäville, koska koko elämäni olin yksin. Myöhemmin aloin kokemaan nämä ihmiset todella ahdistavina. Toisen ystävän kanssa tuli melko usein riitoja aina samasta aiheesta. Aiheena oli se, etten ole häneen tarpeeksi yhteydessä. Yritin selittää, etten vain ole ihminen, joka haluaa ottaa yhteyttä ja haluan olla mielummin yksin. Kärsin myös vakavasta masennuksesta, syömishäiriöstä, paniikkihäiriöstä, itsetuhoisuudesta ja ihmiset ahdistaa kovasti. Yleensä olo on niin sietämätön, etten kertakaikkiaan jaksa ajatellakaan muita ihmisiä.
Ihmettelin kauan, miksi sosialisointi juuri tämän ystävän kanssa on aina niin vaikeaa ja ahdistavaa. Psykologi sai minut nyt vihdoin tajuamaan, etten yksinkertaisesti halua olla hänen ystävä. Hän alistaa minua koko ajan, pomottelee, on niskan päällä, tuomitsee kaikki tekemäni päätökset ja käyttäytymiseni, ajattelee, että olen tyhmä kun haluan olla yksin enkä käy kahvilla usein ystävieni kanssa. Minulla on kyllä yksi oikeasti hyvä ystävä, jonka kanssa vietän mieluusti aikaa viikonloppuisin, joten mielestäni altistan itseni vuorovaikutuksiin tarpeeksi.
Minua ei ahdista vain silloin kun hän tekstailee, vaan ahdistus on päällä koko ajan joka päivä. Ei sellaista kenenkään pitäisi kestää! Mietin koko ajan, milloin hän tekstaa, mitä hän nyt minusta ajattelee, mitä enemmän aikaa kuluu viime kahvilla käymisestä sitä vihaisemmaksi hän tulee, pitääkö nyt pyytää häntä kahville ettei hän suutu, pitääkö taas pyydellä anteeksi jne..
En yksinkertaisesti jaksa enää välitää ”ystävästä”, joka latelee minulle sääntöjä siitä, miten ystävän kuuluu toimia. En jaksa enää kuunnella tuomitsevia ja töykeitä kommentteja. En jaksa enää ahdistua päivittäin ihmisestä, joka ei edes kiinnosta ja aiheuttaa vain negatiivisia kokemuksia ja tunteita.
Kysymys kuuluukin, miten ihmeessä pääsisin eroon näistä kahdesta ihmisestä? Olen liian kiltti kaikille enkä osaa pitää puoliani ja pelkään, mitä seuraisi jos en olisi heihin enää yhteydessä. Ahdistus on jo sitä luokkaa, että pää hajoaa! Haluan keskittyä muihin ongelmiini, kuten itseni hengissä pitämiseen, enkä puimaan jotain ihmissuhteita.
Onko kellään samanlaisia kokemuksia? Miten tilanteen voisi ratkaista?
Tilanteesi kuulostaa hirveältä, mutta itselleni varsin tutulta. Parhaillaan seuraan saman kuuloista tilannetta sivusta sydän kurkussa, koska kyseessä ovat kaksi minulle hyvin rakasta ihmistä. Tuntuu, että he vain satuttavat toisiaan kaiken aikaa, sitä sen kummemmin tarkoittamatta. Kyse kun on näiden kahden kanssa kahden ihan erilaisen luonteen ja temperamentin yhteentörmäyksestä, joka on muutamien konkreettisten riitojen ja erimielisyyksien kautta saanut kipinän ja leimahtanut liekkeihin.
Osapuoli A on henkisesti hyvinvoiva, hyvä puhuja ja luonteeltaan hieman dominoiva. Hän on hyvin sosiaalinen ja avoin. Hän kertoo kärkkäästi mielipiteensä ja antaa neuvoja.
Osapuoli B kärsii masennuksesta parhaillaan (kuten minäkin) ja kaipaa rauhaa ja yksinoloa. Hän kaipaa tilaa itselleen ja myös antaa sitä muille. Hän kuuntelee, mutta ei tuputa mielipiteitään tai neuvojaan. Hän ei ole yhtä hyvä puhuja kuin osapuoli A, joka puhuukin usein muut pussiin asiassa kuin asiassa väittelevällä puhetyylillään, joten osapuoli B:n on vaikea saada mielipiteensä esille.
Nyt on jo jonkinaikaa näyttänyt siltä, että pintapuolisesti he ovat ystäviä, mutta pinnan alla kytee jotain. Toivon, että asia ei ole näin, eivätkä tunteet ole yhtä syviä kuin sinun tilanteessasi, mutta pelkään, että näin on.
Itselleni tämä on vaikea tilanne. Olen ja haluan pysyä molempien ystävänä, joten yritän pysytellä mahdollisimman puolueettomana. Paras ja ainoa asia, mitä heidän hyväkseen voin tehdä, on toimia välillä ns. neuvottelijana, eli yritän saada heidät ymmärtämään toistensa näkökulmia. Mutta silloinkin tuntuu, että ei, ei pitäisi sotkeentua lainkaan juttuun. Silti pelottaa, niin heidän kuin itsekkäästi itsenikin puolesta.
En osaa antaa mitään hyvää neuvoa tilanteeseesi. Jos oikeasti tuntuu siltä, että heidän läsnäolonsa ja ystävyytensä ahdistaa, olisi ehkä paras vain lopettaa koko kidutus. Voithan vaikka kirjoittaa kirjeen ja selittää nuo samat asiat, kuin mitä viestissäsi kerroit, ja kiittämään ystävyydestä, mutta että nyt se on ohi. Tai jos vielä haluat yrittää viimeisen kerran, voithan kirjoittaa kirjeen ja yrittää saada heidät vielä ymmärtämään, että tarvitset enemmän tilaa kuin he?
Voimia ja jaksamista, päädyitpä sitten mihin vain ratkaisuun! 🙂🌻 Ihmissuhdesotkut ovat aivan hirveitä! 😞
Kiitos vastauksesta!
On tavallaan helpottavaa kuulla, etten ole ainoa tällaisesta tilanteesta kärsivä. Todellakin, ihmissuhteet ovat inhottavia! Tällä hetkellä tilanteeni on se, että tuossa ennen joulua päätin vain, että nyt loppuu tämä kidutus. Lopetin kaiken yhteydenpidon tähän ihmiseen. Hänestäkään ei onneksi kuulunut mitään ja tiesin, että siellä hän miettii miksi en ota yhteyttä ja se lisäsi kovasti ahdistusta. Joulu ja uusivuosi meni pilalle hänen takiaan kun mietin vain koko ajan, että pitäisikö pyytää kahville tai pyytää taas kerran anteeksi/tekstata/soittaa tms.
Nyt on kulunut nelisen kk ja olen ollut vahva, enkä ole ottanut yhteyttä. Vähän aikaa sitten hän kutsui minut tupareihin facebookissa, mutta en uskaltanut edes vastata, etten ole tulossa. Hän laittoi melko inhottavan viestin, jossa kysyi olenko tulossa ja vastasin vain, etten pääse.
Olen kirjoittanut ylös, mitä haluaisin sanoa hänelle, mutta en vain uskalla kertoa hänelle. Yksinkertaisesti pelkään häntä ja ei kyllä ole normaalia pelätä "ystäväänsä"!
Olen nyt hyvin vahva ja päättänyt, että unohdan koko ihmisen enkä enää koskaan aio tuntea syyllisyyttä siitä. Jos hän suuttuu taas niin sitten suuttuu..ei enää jaksa kiinnostaa.
Toinen hankala "kaveri" ei vielä tiedä tilanteesta ja hän varmasti tulee soittamaan kun hän haluaa tulla taas vierailulle tänne. Viimeksi hän asui luonani monta päivää ja olin kovin kovin ahdistunut ja jouduin jopa valehtelemaan, että oli muita suunnitelmia loppuviikoksi vain päästäkseni eroon hänestä. Naurettavaa on, että tämä toinen "ystävä" ei suostunut ottamaan häntä omaan asuntoonsa, koska ei halunnut häntä sinne, joten taas minut alistettiin ja pakotettiin tilanteeseen, joka teki elämästäni taas helvettiä. Kumpikaan ei välittänyt minun terveydestäni vaan ajattelivat omaa hyötyään...tyypillistä heiltä. Olin niin ahdistunut ja pelkäsin tilannetta, että viiltelin itseäni aika pahasti ennenkuin hän tuli luokseni.
En tiedä, mitä teen kun sen puhelun aika tulee. Ehkä en vain vastaa puhelimeen? Tai sitten pakotan itseni selittämään, että en ole enää toisen ystävä enkä voi ottaa asuntooni ketään. Menköön vaikka hotelliin..minua ei enää pompotella!
Toivottavasti sinunkin ystäväsi tajuaisi tehdä ystävyyssuhteelleen jotain, ettei tarvitsisi kärsiä toisen pomottelusta. On varmasti hyvin vaikeaa olla kahden ihmisen välissä, mutta jokin ratkaisu kannattaisi varmaankin tehdä. Ehkä voit olla molempien ystävä, mutta toiset eivät vain olisi enää yhteydessä? En ole koskaan osannut setviä mitään suhteita eikä oikeastaan kiinnostakaan koko aihe. Ihmiset ovat outoja..vaikka sanoo haluavansa olla rauhassa eikä halua olla huomion keskipiste, silti hyökätään joka puolelta ja pakotetaan suhteisiin..en ymmärrä..en vain ymmärrä 😀