Olen 43 vuotta ja parikymmentä vuotta sitten (vihdoinkin) äiti pisti lääkäriin. Masennustahan se oli muiden sosiaalisten tilanteitten pelon kanssa. Silloin oli pakko lopettaa ammattikorkea kun ei vaan voinut olla niin monen tuntemattoman ihmisen seurassa samassa tilassa.

Enää moisista ei ole ongelmaa, mutta kaikesta huolimatta en pysty lukemaan pitkiä tekstejä. On tehnyt mieli opiskella edes jotain, mutta tiedän että se ei onnistu. Tykkään lukea kirjoja mutta se kestää helkkarin kauan kun vähän ajan lukemisen jälkeen teksti muuttuu puuroksi eikä siitä muista oikein mitään.

Työ mitä teen, on mistä tykkään. Toisaalta varmasti aika puuduttavaa monen mielestä. Sekin on sellainen että pitää olla läppärillä vieressä joku podcast tai vastaava koko ajan.