Lapsuudessa seksuaalisesti hyväksikäytetty
Hei
olen uusi täällä tukinetissa ja minulla on monenlaisia ongelmia. Kaikki ovat kuitenkin enemmän tai vähemmän perua pitkäaikaisesta lapsuudessa koetusta hyväksikäytöstä. Oma veljeni kavereineen ovat käyttäneet minua usean vuoden aikana hyväkseen. He ovat tehneet mitä milloinkin ovat halunneet, minä pienenä tytönä olen maannut kuin nukke ja antanut poikien työntää sisääni kaikenlaisia asioita, kuten kyniä, viivottimia myös yhdyntöjä ollut. Veljeni kohdalta tuohan on insestiä.
Muistin näitä asioita ensimmäisen kerran viisi vuotta sitten ja minulle tulee yhä uusia takaumia.
Minut on raiskattu aikuisiässä kolme kertaa, viimeisin kolme viikkoa sitten.
Suurinpana murheenani on suhteeni omiin vanhempiin, heidän mielestään minu tulisi unohtaa kaikki, he eivät voi mitään sille että veljeni ei tunnusta tekojaan. Olen kuullut satoja kertoja että työ oli silloin tärkeintä ja me toimittiin silloin omien kykyjemme mukaan. Isäni oli lapsuudenvuoteni pahasti alkoholisoitunut ja väkivaltainen, kuinka olisinkaan uskaltanut mennä kertomaan mitä isoveikka on tehnyt kun päivisin piti pitää kulissia yllä, olimmehan yksi kaupungin tunnetuimmista yrittäjäperheistä- öisin valvoin ja kuuntelin vanhempieni riitoja, usein myös väliin menin ja tuta isäni okvista kourista.
Nyt kun olen yrittänyt kuntoutua- saan perheeltäni vain arvostelua, miksi hoito ei ole auttanut, tuntuu että lääkkeesi tekevät vain huonoa.
Olen 10 vuotiaan lapsen yksinhuoltaja äiti ja lapseni voi hyvin. Kunpa saisikin voimaa siitä mitä erän sosiaalityöntekijä minulle sanoi viime maanantaina- on hienoa että olet jaksanut ja lapsesi voi hyvin, moni joka olisi kokenut saman olisi jo luovuttanut. Mutta mieltäni jäytää vanhempani sanat.
Olen riippuvainen heistä lapsen hoitoon liittyen, mutta muuten pistin välimme poikki täysin nyt tiistaina. Nyt sitten olen yksin tässä maailmani kaaoksessa, vain ns. virallinen apu tukena.
Olen niin monta kertaa miettinyt etten jaksa ja nytkin tunne että ei, en halua enempää- en kuitenkaan lapseni takia voi ajatella elämäni lopettamista oman käden kautta- vaikka elämäni mahdollisuudet ovatkin rikottu jo ollessani alle kymmenen- noiden minua reilusti vanhempien poikien useiden raiskausten myötä.
En ole löytänyt elämälleni tarkoitusta ja mietin että jaksanko kuitenkaan loppuun saakka.
rättiväsynyt likainen olento😯🗯️
Hei,
Vanhempasi ovat väärässä siinä, kun haluavat sinun vain unohtavan menneisyyden ikävät tapahtumat. Sinun pitäisi ehdottomasti päästä terapiaan niitä käsittelemään. Inhottavaa, että olet joutunut vanhempiesi kanssa riitoihin.
Muista, että sinä et ole yksin. On se virallinen taho (ammatti-ihmiset jne.) ja täällä tukinetissä on paljon välittäviä ihmisiä.
Mielestäni elämäsi mahdollisuuksia ei ole rikottu lapsena. Sinulla ON mahdollisuus päästä noista tapahtuneista yli hyvän terapian avulla.
Ajattele ihmeessä asiaa lapsesi kannalta. Haluatko, että ikävät tapahtumat siirtyvät hänen kannettavakseen? Oman äidin itsemurha voi olla lapselle vielä pahempi tragedia kuin lapsena koettu hyväksikäyttö. "Miksi äiti halusi tappaa itsensä? Oliko syy minussa? Miksi äiti pettyi minuun niin pahasti?"
Yksi elämäsi tarkoituksista on päästä yli noista ikävistä tapahtumista. Sitä kautta voit suunnata nokkasi kohti positiivisempia asioita. Toisaalta sinulla on nytkin yksi positiivinen asia elämässäsi, tyttäresi. Yksi tehtäväsi on olla hänelle rakastava äiti. 🙂
Hei,
oletko kuullut sellaisesta kuin Delfins ry?
Itse chatissa lesbocafessa ollessani 2005 kuulin siitä eräältä, joka oli myös lapsena tullut raiskatuksi ja löytänyt Delfinsin kautta apua. Googleta se, jos et siitä tiedä mitään. Otin sinne yhteyttä ja soitin päivystysnumeroon. Siitä käynnistyi avun saaminen ja vyyhteytyneiden asioiden selvittäminen. Suomen Mielenterveysseura järjestää vuosittain kuntoutuskursseja lapsuudesa seksuaalista väkivaltaa kokemaan joutunueille. pääsin itse sellaiseen 2006. Se sisälsi 3 pe-su viikonloppua ja yksi päivän pidempi, jos oikein muistan?
On olemassa kirja: "Vain muistamalla voi unohtaa"(en muista tekijää), mutta liittyy aiheeseen. Toivon, että pääset alkuun - on oikeus itseä kohtaan alkaa hakea tukea ja selvittelyapua - kokemukset ovat raskaita, yksin niitä ei saa sielustaan selvitettyä.
Hyvä että laitoit välit poikki vanhempiisi joksikin aikaa. Et ole yksin. Muista että uudet ovet aukeaa kun pistät toiset kiinni. Ja mitään uutta ei pääse syntymään jos pidät vanhoista kiinni. Ei sinun tarvitse lopullisesti väliä laitta poikki, vain siksi aikaa että saat tukea omille ajatuksille terveistä lähteistä.
Itse sain apua Tukinaiset- järjestöltä aikoinaan. Minulla on myös hieman samankaltaisia kokemuksia, ei noin rankkoja mutta tiedän miltä tuntuu olla hiljaa kun ei uskalla huutaa apua, eikä kukaan auta.
Itse löysin myös voimaa Korkemmalta, se tuntuu hyvältä että on olemassa Voima joka auttaa ja voi muuttua.
Apu tulee ihan ihmeellisiltä tahoilta kun vain pyydät!
🙂 kiitos viesteistä, muu onkin sitten 😭
voimat ovat nyt tosi vähissä. Joudun poikani asioissa olemaan tekemisissä mun porukoiden kanssa, äiti joskin tuntui aidosti olevan pahoillaan tapahtuneista, nyt kun saivat kirjeen keskiviikkona. Isän kanssa en ole keskustellut.
Tyhjä, niin tyhjä olo, vaikka saankin terapiaa ym. apua. Lääkkeet ovat turruttaneet minut muumioksi.
En jaksa muuta ko nukkua.☹️☹️
hei Rätti72!
meitä on monia, jotka kokeneet tuon mitä sinäkin.
et ole yksin. haluamme auttaa omilla tarinoillamme.
tukea näin etäkautta, koneelta viestien ja viestejäsi lukien.
v o i m i a ! r o h k e u t t a ! t o i v o a !!!!
Minun elämäni pelasti kai tämä kun löysin Tukinetin, on tukihenkilö, suljettu ryhmä ja avoin ryhmä. Olen päättänyt tukihenkilön kannustuksella muuttaa paikkakuntaa jotta en näkisi enää hyväksikäyttäjääni. Olen myös hänen kanssaan kirjoitellut veljestäni joka on usein yrittänyt itsemurhaa ja olen päätellyt hänen olleen samassa tilanteessa lapsuudessaan kuin minä olin. Minä alan veljeni tukihenkilöksi, haluan auttaa häntä, ehkä hänkin kirjoittaisi tukihenkilölle. Minä haluan jossain vaiheessa alkaa tukihenkilöksii hyväksikäytetyille miehille, en vielä, en ole tarpeeksi vahva mutta joku päivä olen.
Heippa Rätti 72 ,
Lähetän Sinulle suuren suuret voimahalaukset !!
Anna itsellesi tilaa ja lupa nukkua , nyt kun siltä tuntuu . Nyt on levon vuoro . Salli itsellesi jotain mielihyvää tuovaa . Lämmöllä Mirrpö
🙂🌻
Hei vaan Rätti 72, minun juttuni tuli väärään ketjuun, tarkoitukseni oli se kirjoittaa ketjuun jossa aikaisemmin itsestäni kirjoittelin. Suo anteeksi.
Sama ongelma meillä kuitenkin on, minä ehkä olen jo hieman toipumassa. En enää itseäni syyttele vaan tilalle on tullut viha hyväksikäyttäjää kohtaan.
Jatkan tässä, koska en löytänyt sitä toista ketjua.
Mitä sitten, kun mitta tulee täyteen, eikä jaksa asian kanssa elää?
Hei,
Kysäisen tässä välissä Tapio kuulumisiasi - miten jaksat?