Lapsuuttaan ei voi unohtaa. 😳
Kaikki tietoisuus, tunteet, tapahtumiin reagointi, ovat syntyneet kasvanut ja kypsynyt siellä.
Oma äitini oli orpo.
Hänen äitinsä/mummi kuoli aborttiin, kyse oli kolmannesta lapsesta, suku vaati sen abortoimista
Äiti ruoski meitä orpoudellaan, ruoskaa käytettiin työn teettämiseen, meillä oli työpäivät 6v eteenpäin.
Äiti ilmoitti monesti; ettei koskaan halunnut yhtäkään lasta, aina vain joutui maha pystyssä olemaan > 9. täysi aikaista raskautta.
Kaksi poika vauvaa kuoli alle 2 kk ikäisinä.
Äidin ilmoitus: Lapsi lauma on olemassa siksi, että kotona tarvitaan työntekijöitä.
Tuo Aran 😍 mainitsema peili, oli hieman toisin; siitä näki mitä puhuttiin ja vaadittiin, mitä vanhemmat eivät ITSE tehneet.
Isä oli työvieroksuja, hän oli se työjakaja ja teettäjä, mutta itse ei tehnyt muuta kuin käskytti ja valvoi.
Selkään saimme remmillä, jos työ oli YMMÄRRETTY väärin ja sitä sattui.
Molemmat vanhemmat olivat sitä mieltä, että minä ja veljeni jäämme kotiin vanhapiika/piiaksi ja vanhapoika/rengiksi.
Tämä tehtiin täysin selväksi, ammatilliseen kouluun ei ollut mitään tarvetta, eikä siihen lupaa annettu.
Maatilan rajoja ei ollut mitään lupaa ylittää, meillä oli neljää eri elinkeinoa joten työtä riitti.
Kun me lapset olimme alle kymmenvuotiaita, meillä oli kaksi renkiä ja piika, jotka saivat lähteä ja työt siirtyi lapsille.
Kun esikoinen oli 16v. sanottiin kaikki palkolliset irti, meitä elossa 7. ja ikäeroilla 1v.3 kk. - 1v. 11 kk. Lasten työpäivä alkoi klo 7.00 ja loppui siinä 20.30. Sitten oli mentävä nukkumaan, että pääsee aamulla ylös töihin. Sunnuntai vapaana oli isällä ja äidillä, lapsilla olivat määrä työt, jotka oli tehtävä, niistä ei edes keskusteltu. Lehmät vaihdettiin kanoihin, että myös äiti pääsi ainoastaan sisätöihin. (teki ruuan pääsääntöisesti) Isän vastuulla ei ollut ainoaakaan päivittäistä työtä.
Lapsuus on joillekin elämän rankinta aikaa.
Isä oli väkivaltainen fyysisesti ja psyykkisesti. Hän vihasi NAISIA ja kommunisteja.
Mieli painuu vieläkin.