Heippa
Kerro hieman enemmän elämäntilanteestasi???
Mutta ei se mielenterveys sairaus ole sen ihmeempi kuin muukaan sairaus ja kun on
nyt parantunut.
Mut jos olet eroamassa niin ota itsellesi asianajaja joka hoitaa sinun asioita
ja niitä asianajajia on yksityisellä ja kunnallisella puolella.
Kaunista alku vuotta sinulle

En tiedä mitä olennaista kertoa tilanteestamme. Suhteessamme on ollut ylä- ja alamäkiä. Nyt menee vähän paremmin. Mutta väliin kuitenkin mietin eron mahdollisuutta ja olen aiheesta ottanut puheeksi miehenkin kanssa, hän ei ole muuta asiaan tuumannut kuin että hakee lapsen huoltajuutta. Lapsi on alle vuoden ikäinen, joten olen vielä vanhempainvapaalla. Minä hoidan suurimman osan aikaa lasta, mies muutamia tunteja päivässä. Tämä asia ei haittaa minua ollenkaan, koska lapsi on minulle tosi tärkeä ja rakas.

Sen sijaan kotitöiden osalta asiat voisivat olla paremmin. Minä hoidan siivouksen, pyykkäyksen. Mies ruuanlaiton (joskus minäkin), siivoaa keittiön tyyliin kerran viikkoon, kun erikseen asiasta mainitsen. Mies on siis työttömänä. Suurimman osan ajastaan hän käyttää tietokoneella. Olen yrittänyt puhua hänelle aktiivisemmasta töidenhausta, mutta olen alkanut tulla sille kannalle, ettei häntä kauheasti kiinnosta. Mikä hänellä on ollessa, kun minun rahoillani maksetaan suurin osa yhteisistä menoista. Tietty täytyy ottaa huomioon, että hän on myös minun sairauden aikana kustantanut meidän yhteisiä kustannuksia, silloin kun minulla ei ollut ollenkaan tuloja. Mutta nyt olen paljon pidemmän aikaa hoitanut näitä kuluja.

Meillä käy perhetyöntekijä minun pyynnöstäni. Otin asian puheeksi raskausaikana neuvolassa ja sitä kautta asia järjestyi. Tällä hetkellä en ole enää niin varma palvelun tarpeellisuudesta, mutta olen ajatellut, että jos he vielä muutaman kuukauden kävisivät ja sitten ehdottaisi palvelun lopettamista.

Suhteemme oli alussa sitä mitä olin aina etsinyt, pystyimme keskustelemaan kaikesta ja osoitimme tunteemme niin sanoin kuin teoin. Nykyään se olen minä, joka on etupäässä äänessä ja halailee tai kertoo välittämisestä, tämäkin on vähentynyt olemattomiin toisen passiivisuuden takia.
Tässä pintapuolisesti elämästämme. Onko näillä vaikutusta lapsen huoltajuuteen, jos lopulta tulee ero? En ole siis lähiaikoina eroamassa vaan olen ajatellut katsella vielä tilannetta. Mutta jos näin jatkuu vielä vuoden ajan, että kaikki tuntuu kaatuvan minun niskaan, niin tuskin jaksan.

Heippa
Joo hoitele sinä lastasi kuin myös kotiasi niinkuin olet tehnyt ja omaat terveet
elämän tavat niin yleensä jos menee asiat käräjille ratkaistavaksi niin lapsi
yleensä jää äidille.
Mutta nyt kyllä kysyisin kannattasko yrittää parisuhdetta kohentaa ja parantaa???
Kauanko olette tunteneet toisenne???
Kuin myös pyri että et ajattele eroa sillä jos aina ajattelee esim eroa niin se tosijaankin
jää päähän ja ajatuksiin.
Minä niin toivoisin että pystyisitte elämään onnellisena loppuelämän ja väitän kyllä
että kaksi ihmistä pystyy elämään onnellisena mutta kummallakin pitää olla yhteistä
halua ja tahtoa.
Minä kyllä suosittelisin teille että kävisitte kummiskin juttelemassa ammattiauttajan luona.
Meneppäs nettiin ja googleen ja laita hakusanaksi perheasiainneuvottelukeskus
niin varmasti auttas elämässä eteenpäin.
Kuunteleppas
yö yhtyeen laulu Hetki kahden niminen laulu. sanat alkaa kun saatiin lapset
nukkumaan niin istuttaisko hetki kahden juttelemaan jne niin kokeilkaa silleen että
toinen istuu pöydän toisella puolella ja katsotte toisianne suoraan silmiin ja sano että
nyt jutellaan asioista suoraan ja kaikki asiat mitkä mieltä painaa.
Yrittäkää edes.
Kaunista alku vuotta sinulle