läheisten mielenterveysongelmien riivaama
Olen alle 25-vuotias. Kaikki oli tuntunut olevan vuosia mallillaan, ihana perhe, hyviä pitkäaikaisia ystäviä sekä hyvä opiskelupaikka korkeakoulusta. Kaikki alkoi kuitenkin vähitellen murtua palasiksi, kun isäni teki itsemurhan raa-alla tavalla. Kukaan ei aavistanut mitään. Hän oli ihana ihminen, äärimmäisen tunnollinen ja huolehtivainen. Elämäni muuttui yhdessä päivässä. Tunnen olevani täysin loppu, sillä tämä ei pääty tähän. Molemmat hyvät ystäväni kärsivät myös jonkinasteisista mielenterveyden ongelmista. Toinen raastaa ranteensa verille ja toinen paras ystäväni makaa psykiatrisella osastolla. Hänelle olen aina voinut puhua kaikesta ja hän on ollut tukenani. Nyt minun pitäisi jaksaa tukea häntä ja muita läheisiäni tämän kaaoksen keskellä. Mistä löydän voimat jatkaa eteenpäin kun voimani ovat viety. Miten voin välttää oman sairastumisen?
En tiedä muuta keinoa kuin turvautua Korkeimpaan Voimaan, itse olin vuosia aika sekasortoisessa ja epätodelliseltakin tuntuvassa tilanteessa keskellä kaikenlaista mielensairautta, alkoholismia ja epävakautta. Nyt kun muistelen niin mihinkään ei voinut luottaa. kaikki aina hajosi ja oli hyvin pelottavaa ja ahdistavaa. Mutta minulla oli se salainen Jumala mihin turvasin, koska en muuta voinut. nyt olen kiitollinen että sain siitä voimaa ja voin kertoa muillekin että kun turvautuu Korkeampaan niin jaksaa olla tukena muillekin. Rukous ja mietiskely auttaa. Ja vertaistukiryhmät.
Moi Kuunvalo!
Otan osaa suruusi. Oon myös alle 25-vuotias. Mun tilanne kuulostaa siinä mielessä samantyyppiseltä, että opiskelen myös korkeakoulussa, eikä moni nykyinen kaverini tiedä hirveesti mun perhetaustastani. Mun äiti teki itsemurhan ollessani 17-vuotias. Isä (jota en tosin ollut nähnyt moneen vuoteen) kuoli viime vuonna.
Kuulostaa siltä, että sulla on tällä hetkellä liian raskas taakka kantaa. Oootko harkinnut jos ottaisit vaikka yhteyttä psykologiin tai muuhun vastaavaan (esim.YTHS jos opiskelet yliopistossa)? Kirjoitat, että haluaisit välttää oman sairastumisesi ja olet selkeästi huolisssasi itsestäsi, niin puhuminen jollekin voisi auttaa. Itse oon käynyt juttelemassa, ja on auttanut, varisnkin kun en kaikkea voi enkä edes halua kaataa läheisteni niskaan, eli voin siis suositella 🙂 Jos tuntuu, ettet voi/psyty läheisillesi puhumaan, kannatta oman itsesi takia hakea apua muualta. Tietysti esim. tännekin voi kirjoittaa 🙂
Voimia!
Hei kaikki!🙂🌻
Keskiviikkona 12.12. Tukinetissä on liveryhmä, jossa keskustellaan teemasta: Läheisen mielenterveysongelmat.
Ryhmä on klo 13-15 ja se on kaikille avoin. 12 nopeinta mahtuu mukan keskusteluun.
Tervetuloa mukaan jakamaan ajatuksia teemasta!
Tuossako olisi myös tarkoitus puhua kuolleitten läheisten mt-ongelmista?
Voisiko saada chatin jossa vain puhuttaisiin kuolleista läheisistä ilman että koko ajan tarvisi miettiä ettei tässä loukkaa ihmistä joka ei ole läheinen eikä kuollut?
Minä luen usein tämän ketjun otsikkoa "läheisten mt-ongelmien riivaama".
Ja aattelen itsemurhan tehnyttä äitiäni. Mikähän oikeus mulla on sanoa, että kuollut ihminen riivaa minua vieläkin? Tai miksen minä sille sanonut sen eläessä, että riivaat mua kaikkine sairauksinesi. Tai sanoinhan mie sille usein, että olet hullu. Kauhia ajatus että mun vainajani on hullu. Oikeasti taidan itse olla se riivaaja.
Sarjassamme kirjoitus jossa ei ole päätä eikä häntää.
Kata_K kirjoitti 1.12.2012 9:4
Keskiviikkona 12.12. Tukinetissä on liveryhmä, jossa keskustellaan teemasta: Läheisen mielenterveysongelmat.
kata k, kiitos vinkistä!