Lääkitykseen turhautuminen

Lääkitykseen turhautuminen

Käyttäjä appleseed aloittanut aikaan 11.03.2015 klo 15:13 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä appleseed kirjoittanut 11.03.2015 klo 15:13

Olen syönyt psyykelääkkeitä vuosikausia. Lääkkeet ja annokset on pysynyt melkein samana jo ehkä muutaman vuoden. Eikä minulla oikeastaan ole mitään lääkkeitä vastaan. Tällä viikolla ne vaan alkoi kyllästyttämään.

Varmaan lääkkeet on pitänyt minua kohtalaisessa voinnissa. Mutta rasittaa kun elämäni ei niiden avulla tai minkään hoidon avulla kuitenkaan muutu hyväksi. Ei pitäisi tietysti liikaa vaatia, mutta välillä ei vaan jaksa. Ongelmat ei katoa koskaan! Ja mitä väliä sillä on syönkö lääkkeitä vai en!

Tänäänkin on aamulääkkeet ottamatta. Tiedän, että minun pitäisi lääkkeet syödä, mutta… Ei kiinnosta. En oikein ajattele kunnolla seuraamuksia. Joudunko sairaalaan? Kuolenko? Lähitulevaisuudessa on jotain hyvääkin, johon olisi hyvä olla hyvässä kunnossa.

Ei jaksa ajatella. 😞

Käyttäjä Tyttönen vaan kirjoittanut 11.03.2015 klo 22:00

Mä lopetin kerran lääkkeet tosta noin vaan, nii sain ensinäkin kauheet vierotusoireet. Sitten meni alkuunsa hyvin, kunnes yhtäkkiä romahin samaan jamaan missä olin ennen lääkitystä. Päädyin sit sairaalaan ja siellä alotettiin lääkitys uuestaan, että en suosittele jättää pois kertarysäyksellä, kannattaa keskustella ammattilaisen kanssa tuosta asiasta.

Käyttäjä appleseed kirjoittanut 12.03.2015 klo 10:29

Päätin jatkaa lääkkeiden syömistä.

Ei ole tosiaan järkeä lopettaa lääkitystä vain joutuakseen sairaalaan sitä taas aloittamaan.

Jotenkin rasittaa, että pitkään aikaan ei ole yritetty enää kokeilla uusia lääkkeitä. En minä tosin enää jaksa uskoa, että olisi olemassa mitään lääkettä, joka ongelmani veisi pois. Pitää kai vaan hyväksyä, että tämä on parasta mihin lääkkeillä pystyy.

Käyttäjä kärsimyskukka kirjoittanut 12.03.2015 klo 16:59

Minulla on suunnitellusti lopetettu psykoosilääkitys joulukuussa ja sitten oli tarkoitus vaihtaa masennuslääke toiseen toimivampaan. Psykoosilääkkeen lopettamisesta alkoivat uskomattomat univaikeudet, jotka jatkuvat edelleen - viime yönä sain unen vasta 5.30 aamulla.

Uusia msennuslääkkeitä (ja unilääkkeitä) on nyt kokeiltu useita, mutta ongelmat jatkuvat: minä en nuku eikä masennus hellitä. Tänään on alkamassa vielä yksi kokeilu, toivottavasti onnistuu.

Olen vaan niin väsynyt tähän kaikkeen. Nytkin tuskin jaksan istua tässä koneella, ruoka on laittamatta, kotityöt tekemättä, auringonpaiste ahdistaa. Otin kyllä rauhoittavan ja se hieman helpottaa oloa.

Ensiviikolla on pieni matka tiedossa ja minua jännittää kovasti, miten jaksan, jos nukkumisesta ei tule mitään. Onneksi ensiviikolla on myös aika oikealle unilääkärille, jospa sieltä löytyisi jotain lohtua.

Kuten te muutkin kerroitte, tämä lääkkeiden kanssa pelaaminen on todella turhauttavaa ja toivotonta. Kaikesta huolimatta haluan toivoa meille kaikille paranemista.

Käyttäjä Tyttönen vaan kirjoittanut 13.03.2015 klo 23:36

Mulla on taas se ongelma, et haluaisin kokeilla tota mirtazapinia univaikeuksiin, mut en uskalla ku siinä luki et voi aiheuttaa heitehuimausta ja asun vieläpä yksin..

Käyttäjä kalex kirjoittanut 14.03.2015 klo 10:40

Lääkkeitten sivuvaikutuksista ei kannattaisi lukea etukäteen sillä niitä voi sitten kuvitella saavansa. Muut tiedot sen sijaan kannattaa lukea tarkaan eli tärkein, apuaine luettelo ja se mitä lääkkeitä ei saa käyttää yhtä aikaa sen kanssa.

Kun aloittaa uuden lääkkeen, pitää tietysti vähän tarkkailla miten se vaikuttaa mutta mieluiten olla liikaa sitä ajattelematta.

Itse lopetin masennuslääkkeen pitkäaikaisen käytön omin päin vähitellen ja kerroin lopettamis päätöksestä lääkärilleni, joka ei sitä suositellut. Lopetin silti enkä saanut vaikeita vieroitusoireita mutta masennus palasi noin puolen vuoden kuluttua lopettamisesta. Onneksi lievänä ja ei koko aikaisena eli hyvä päiviä on enemmän kuin hankalia. Lopettamisesta on nyt yli kolmevuotta ja uskon että olen lähes parantunut masennuksestani.

Mielialalääkkeet muuttaa ihmisen persoonaa mutta lopettamisen jälkeen persoona palaa ajan kanssa ennalleen. Jos kärsii vaikeista mielenterveyden ongelmista, silloin ei ehkä kannata lopettaa lääkitystä.

Käyttäjä repukka kirjoittanut 14.03.2015 klo 12:05

Mä olen myös lopen kyllästynyt lääkkeisiin. Nykyiset aiheuttavat pahoinvointia. Olen myös ihan kamalan väsynyt, mutta se ei välttämättä johdu lääkkeistä. Olo on siis suurimman osan päivästä huono. Olen ihan harmaa ja veto veks eikä minusta ole oikein mihinkään. Tätä kestää aamusta tuonne kolmeen-neljään ja sitten onneksi illaksi helpottaa. Tosin eilen kun menin sänkyyn illalla, niin iski silloinkin ihan hirveä kuvotus. Närästystä ei ole. Kokeilin närästyslääkettä silti ja kyllä se vähän tuntuisi auttavan kuvotukseen. Haluaisin näistä lääkkeistä eroon. Tosin se, joka lääkärillä olisi seuraavaksi mielessä kokeiluun, aiheuttaa kans yleisesti pahoinvointia. Ja siihen juuri haluaisin saada helpotuksen. En tiedä, mennäänkö ojasta allikkoon. Lääkkeitä on kokeiltu vaikka mitä eikä mistään ole ollut apua. Ketipinor on ainut, joka on auttanut ahdistukseen ja nukkumiseen, mutta kaikki muut (on kokeiltu yli kymmentä) ovat olleet ihan hyödyttömiä.

Käyttäjä Tropelli kirjoittanut 19.03.2015 klo 11:20

kalex kirjoitti 14.3.2015 10:40

Lääkkeitten sivuvaikutuksista ei kannattaisi lukea etukäteen sillä niitä voi sitten kuvitella saavansa. Muut tiedot sen sijaan kannattaa lukea tarkaan eli tärkein, apuaine luettelo ja se mitä lääkkeitä ei saa käyttää yhtä aikaa sen kanssa.

Kerrassaan järjetön ohje! Tottakai pitää olla tietoinen siitä, mitä kyseinen lääke saattaa aiheuttaa. Pitää pystyä henkilökohtaisesti puntaroimaan lääkityksen riskit, että onko kannattavaa aloittaa ja jos aloittaa, kannattaako sitä käyttää pitkään mahdollisten myöhemmin ilmenevien haittavaikutuksien vuoksi.

Käyttäjä kalex kirjoittanut 19.03.2015 klo 17:03

Tropelli kirjoitti 19.3.2015 11:20

Kerrassaan järjetön ohje! Tottakai pitää olla tietoinen siitä, mitä kyseinen lääke saattaa aiheuttaa. Pitää pystyä henkilökohtaisesti puntaroimaan lääkityksen riskit, että onko kannattavaa aloittaa ja jos aloittaa, kannattaako sitä käyttää pitkään mahdollisten myöhemmin ilmenevien haittavaikutuksien vuoksi.

Mieletön kommentti!
Jos lääkäri määrää jonkin lääkkeen potilaalleen, on hänen tehtävänsä arvioida riskit. Jos potilas itse harkitsee lääkkeen sopivuuden itselleen, miten hoito voi onnistua jos potilas ei lääkettä ota.
Mistä potilas itse voi päätellä onko jostakin lääkkeestä pitkäaikaisvaikutuksia? Ei mistään. Vain lääkäri voi sen arvioida ja potilas sen kysyä häneltä.

Se on juuri tämän nettiajan vitsaus että potilaat arvioivat itse millainen sairaus heillä on ja millaisen lääkityksen he tarvitsevat ja kaiken kukkuraksi sitten vielä arvioivat sopiiko lääke heille. Tietoa on siis liikaa ja sellainen hämmentää kenet hyvänsä.

Lääkkeiden mukana tuleva tuoteseloste ja siinä kuvatut "mahdolliset sivuvaikutukset" ovat lääketehtaan suojelemiseksi siihen laadittu mahdollisimman kattaviksi ja jos ne ennalta lukee, alkaa potilas ylikorostuneesti tarkkailla sivuvaikutuksia eikä lainkaan sitä vaikuttaako lääke siihen vaivaan johon hän sitä ottaa. Varsinkin masennuspotilaat ovat herkkiä kaikille negatiivisille tuntemuksille ja siksi kannattaa ottaa ensin muutama lääkeannos ja jos olo alkaa tuntua hankalalta voi lukea listan sivuvaikutuksista ja ottaa yhteyttä hoitavaan lääkäriin. Ei muutama tapletti jätä pitkäaikaisvaikutuksia. Monet lääkkeet ovat hankalia alkupäivinä mutta tasaantuvat myöhemmin sopiviksi.

Käyttäjä Yksi1 kirjoittanut 19.03.2015 klo 18:45

appleseed kirjoitti 11.3.2015 15:13

Olen syönyt psyykelääkkeitä vuosikausia. Lääkkeet ja annokset on pysynyt melkein samana jo ehkä muutaman vuoden. Eikä minulla oikeastaan ole mitään lääkkeitä vastaan. Tällä viikolla ne vaan alkoi kyllästyttämään.

Varmaan lääkkeet on pitänyt minua kohtalaisessa voinnissa. Mutta rasittaa kun elämäni ei niiden avulla tai minkään hoidon avulla kuitenkaan muutu hyväksi. Ei pitäisi tietysti liikaa vaatia, mutta välillä ei vaan jaksa. Ongelmat ei katoa koskaan! Ja mitä väliä sillä on syönkö lääkkeitä vai en!

Tänäänkin on aamulääkkeet ottamatta. Tiedän, että minun pitäisi lääkkeet syödä, mutta... Ei kiinnosta. En oikein ajattele kunnolla seuraamuksia. Joudunko sairaalaan? Kuolenko? Lähitulevaisuudessa on jotain hyvääkin, johon olisi hyvä olla hyvässä kunnossa.

Ei jaksa ajatella. 😞

Hei! 🌻🙂🌻
Olisi tärkeää tietää mistä lääkkeistä ja sairauksista nyt puhumme.
Lääkeet eivät ole parannuskeino [yleisesti ottaen], joten ei ole mitenkään erikoista etteivät ne paranna sinua. Ihmeellistä olisi se, että ne parantaisivat sinut!
Mutta jos haluat tulla onnelliseksi, tulisi meidän muistaa muutama asia:

1. Kehosi on mielesi temppeli. Siksi on äärimmäisen tärkeää pitää se kunnossa ja:
nukkua säännöllisesti
syödä ERITTÄIN terveellisesti ja säännöllisesti ja
harjoittaa niin lihasten kuntoa kuin aerobistakin kuntoa säännöllisesti, viisaasti ja viedä itseään sinne rajoille, jotta keho voimistuu. Sinun tulee myös harjoittaa ryhtiäsi ja opetella hengittämään oikein.

2. Kun temppelin perustukset ovat kunnossa, voit koristella sitä. Pukeudu hyvin, harjoita ilmaisutaitojasi (kaunista ääntäsi, opettele viestimään paremmin kehonkielelläsi, opettele keskustelemaan käyttäen ilmeitä), tuoksu hyvältä ja niin edespäin. Vaikka nämä ovatkin pinnallisia, parantavat ne muilta saatavaa vastaanottoa ja piristävät myös itseäsi.

3. Puhdista temppelin sisus (eli mielesi). Älä ole tuomitseva, pyri näkemään muiden kauneus, opettele olemaan kiitollinen, näe mahdollisuus kasvuun kaikessa ja opettele elämään hetkessä (mindfulness).

4. Täytä temppelin kirjasto hyvillä kirjoilla. Eli kasvata tiedonjanoasi. Kaikista tärkein tieto on tieto itsestäsi. Tutki itseäsi. Miksi olet surullinen, milloin ja miksi olet onnellinen... Mikä on sinulle aitoa onnea, mikä vain pintaraapaisu. Miten voisit olla onnellinen ja niin edespäin. Veikkaan kaikkien vastauksien olevan sisimmässäsi, niitä on vain vaikea kaivaa päivänvaloon.
Tämän lisäksi kannattaa lukea monenlaista runoutta, tutkia psykologiaa ja positiivista ajattelua, tutustua filosofiaan ja kasvattaa yleisesti tietouttaan.

5. Täytä temppeli onnella. Onnellisuus on asenne ja elämäntapa. Monet kuvittelevat onnellisuuden olevan riippuvaisia ulkoisista asioista, mutta onnellisuus kumpuaa sisältä. Toki elämän vaikeudet saattavat tehdä sen onnellisuuden löytämisen vaikeammaksi, mutta onnellisuus on asenne ja suhtautumistapa.
Mieti vaikka Brasiliaa. Slummissa voi elääperheetön teinipoika, joka joutuu jatkuvasti pelkäämään väkivaltaa, näkemään nälkää, elämään ulosteen ja virtsan seassa vailla sen kummepia viihdykkeitä, ollen siltikin onnellinen. Kaupungin toisella laidalla elää multimiljonääri, jolla on hyvä perhe, hyvä fyysinen terveys, mukava työ, paljon ystäviä ja unelmia, mutta joka silti suunnittelee itsemurhaa.
Eli vaikka ulkoisilla seikoilla on väliä, onnellisuus on lopulta asenne.
Pari kuvaa, mikäli ymmärrät englantia:
https://s-media-cache-ak0.pinimg.com/736x/e4/1c/74/e41c743ff817f249251cf6f40b9860aa.jpg

http://www.folksdaily.com/happiness-family-quote/true-happiness-family-quotes-6/

"Onnellisuus on tyytyväistä olemista nykyhetkessä, vailla vitutusta menneestä tai huolia tulevasta."

Tee kovasti duunia onnelisuutesi eteen, mutta älä stressaa siitä. Kun teet kovasti duunia niin palaset loksahtavat paikoilleen kunhan et stressaa liikaa onnellisuudesta.

Käyttäjä Tyttönen vaan kirjoittanut 19.03.2015 klo 20:15

Tropelli kirjoitti 19.3.2015 11:20

kalex kirjoitti 14.3.2015 10:40

Lääkkeitten sivuvaikutuksista ei kannattaisi lukea etukäteen sillä niitä voi sitten kuvitella saavansa. Muut tiedot sen sijaan kannattaa lukea tarkaan eli tärkein, apuaine luettelo ja se mitä lääkkeitä ei saa käyttää yhtä aikaa sen kanssa.

Kerrassaan järjetön ohje! Tottakai pitää olla tietoinen siitä, mitä kyseinen lääke saattaa aiheuttaa. Pitää pystyä henkilökohtaisesti puntaroimaan lääkityksen riskit, että onko kannattavaa aloittaa ja jos aloittaa, kannattaako sitä käyttää pitkään mahdollisten myöhemmin ilmenevien haittavaikutuksien vuoksi.

Oot Tropelli ihan oikeessa ton asian kanssa. Siks mä en uskalla alottakkaan mirtazapinia yksin kotona ollessa. Onneks on ens viikolla sairaanhoitajan aika, nii juttelen sille tästä. Tärkeätä on lukea koko pakkausseloste, eikä vaan sitä et minkä lääkkeitten kaa se ei käy yhteen.

Käyttäjä Pellehermanni kirjoittanut 20.03.2015 klo 01:32

Mä lopetin ssri lääkkeen viime syksynä. Söin noin 8 kk sitä. Tunsin, että mun ei tarvitsis enää syödä niitä. Aloin myös unohdella ottaa niitä ja ajattelin, että tämä on merkki siitä, että on aika lopettaa. Siispä lopetin ne vähentämällä ensin annosta. No loppusyksy ja alkutalvi meni ihan hyvin, mutta lopputalvesta nyt tähän kevääseen saakka on alkanut masentaa helvetisti ja oon harkinnut mennä omalääkärin puheille uudestaan jos aloittaisi lääkityksen uudelleen. Kyllä siitä lääkkeestä vaan apua itselleni oli ja ehkä taidan sitä tarvita edelleen.

Käyttäjä kärsimyskukka kirjoittanut 09.04.2015 klo 03:39

Taas on yksi lääkekokeilu takana. Ei onnistunut, tuli hirveitä migreenikohtauksia, joten lääkitys lopetettiin viime viikolla. Siitä lannistumatta aloitettiin uudelleen yksi aiemmin kokeiltu lääke, joka on toistaiseksi toiminut ilman sivuoireita. Kuitenkaan vielä ei ole päästy näkemään lääkkeiden vaikutusta masennukseen (tai ehkä olo on vähän helpompi), mutta ainakaan unettomuus ei ole kadonnut minnekään.

On tosi rasittavaa, kun aina väsyttää eikä jaksa tehdä mitään. Eipä silti, ei kyllä useimmiten ole kiinnostustakaan. Helpoilta kuulostavat asiat, kuten hampaiden pesu, suihkussa käyminen tai pukeutuminen vaativat pitkää suunnittelua. Todellista ponnistamista tarvitaan sitten vaikkapa tiskikoneen tyhjentämiseen tai ruuan lämmittämiseen tai postilaatikolla käymiseen.

Sellaista on elämä tällä erää. Nyt odotellaan alkaako kokeilussa oleva lääke yhtään aktivoimaan minua tai auttamaan nukkumisessa.