Hei! Pahoittelut jos tällainen aihe on ollut jo useammin esillä.. Kaipaisin kokemuksia ja tukea vaikeaan tilanteeseeni.
Olen sairastanut jo useita vuosia masennusta sekä minulla paljon muita oireita. Varsinaisia diagnooseja ei ole kovinkaan montaa, kaikki tuntuu jäävän aina puolitiehen. Poden sosiaalisten tilanteiden pelkoa, minulla on pakkoajatuksia ja paranoidisia ajatuksia, yleista ahdistusta ja minulla on epäilty olevan kaksi suuntainen mielialahäiriö, mutta siitäkään en ole saanut sen kummempaa diagnoosia.
Vointi on ollut jo pidempään laskusuunnalla ja lääke (mielialalääkke) jota tällähetkellä syön ovat melkolailla hyödytön. Olen käynyt 3 vuoden psykoterapian aikaisemmin, josta oli hieman apua joihinkin ongelmiin esim. paniikkihäiriöön, mutta silloin oli muutenkin paljon paremmassa kunnossa.
Nykyään asun syrjäisessä osassa kaupunkia, maalla ja olen käynyt läheisen kaupunginosan psykiatrisella sairaanhoitajalla. Hänelle on helppo puhua, mutta vieraille ihmisille on vaikea avautua enkä luota ihmisiin ja vähättelen monesti vointiani. Olen nähnyt kyseisen paikan lääkäriä kerran enkä ehtinyt juuri kertoa voinnistani kaikkea, sekä olin niin jännittynyt että vastailin kysymyksiin väärin (voinnistani sai ilmeisesti paremman kuvan). Lääkärin mielestä voin siis hyvin eikä hän halunnut tehdä muutoksia lääkkeisiin. Olen kuitenkin ollut itsetuhoinen ja masentunut sekä ahdistunut paljon entistä enemmän ja voinut jo pidemmän aikaa huonommin ja psyk. sairaanhoitajain tietää sen ja on sanonut siitä lääkärillenikin. Olemme kirjanneet kaikki oireet (näen outoja välähdyksiä kuolleista lemmikeistä, kuulen negatiivisia ajatuksia teenpä mitä vaan, pelkään olla yksin kotona, en tykkää liikkua julkisesti koska ihmiset katsovat ja puhuvat minusta tuomitsevasti jne.) Lääkäri kuitenkin haluaa nähdä uudemman kerran ennen kuin asia etenee mitenkään. Ongelma onkin siinä, ettei aikoja ole kun useamman kuukauden päästä joskus ensi vuonna. Vointi on ollut usein jopa niin sietämätön että olen viillellyt, nähnyt epämääräisiä asioita ja teimme erään testin sairaanhoitajan kanssa jonka mukaan minulla oli psykoosin oireita.
Koska lääkäriä ei voi nähdä kun pitkän ajan päästä sairaanhoitaja ehdotti, että olisin yhteydessä akuuttiin mielenterveyspäivystykseen jos olo huononee vieläkin. Tänään päätimme olla yhteydessä puolisoni kanssa koska itse en pysty soittaman vieraisiin numeroihin ja selitimme asiani sinne. Hoitaja/ muu henkilö joka vastasi puhelimessa kyseli vointia mutta olis jotenkin kummallinen ja kysyi olenko tehnyt sairaanhoitajalta saamia hengitysharjoituksia ja muita tehtäviä sekä sanoi, että heillä ei voida tehdä muutoksia lääkitykseen ja minun pitäisi keksiä muita ratkaisuja huonon olon helpotuksen. Ainoastaan keskustelu apua löytyy… En osannut vaatia hoitoa yms muuta puhelimessa sillähetkellä, mutta tiedoissani lukee kyllä kaikki mitä sairaanhoitaja on kirjannut juuri sitä varten kun en itse niistä osaa puhua. Siltikin hoitaja kuulosti siltä ettei minulla ole mitään asiaa tulla käymään tai että vointini kaipaisi lääkkeen muutoksia. Puhelun jälkeen teki mieli viiltää ranteet auki.
Onko siis oikeasti odotettava ensivuoteen että näen lääkäriä (joka on muutenkin outo ja lääkevastainen) vai odotettava että vointini huononee niin paljon että päätän yrittää itsemurhaa että saisin edes jotain apua… ilmeisesti en ole tarpeeksi huonossa kunnossa vieläkään.
Minulla on vaikeuksia keskittyä mihinkään joten tämän viestin kirjoitus on hyvin vaikeaa, kysykää jos jotain jäi epäselväksi. Haluaisin kuulla neuvoja mitä tehdä. Yksityiselle el ole varaa mennä.