Kuvittelen virheellisesti muiden käytöksen.
Uusi tutkimus osoittaa sen todeksi, että äidinäiti on usein isänäitiä läheisempi. Tytär pitää yhteyttä äitiinsä enemmän kuin poika, joten myös lapset tulevat siten läheisemmäksi.
olen surrut hirveästi ihan turhaan? Tuntenut huonoa omaatuntoa ja ollut kateellinen toiselle mummulle, kun hän saa pitää lapsia ja minä en. Toisaalta olin ihan varma että olin niin huono etten kelpaa mummoksi, siksi tämä boikotointi.
Suurin virhe tässä tapahtui, kun en ole juurikaan puhunut tästä heidän kanssaan, vain itsekseni miettinyt.
Joskus tämmöiset väärinkäsitykset lisäävät ihmisten huonoa oloa.
Kuinka paljon oikeasti teillä muilla on jos jonkinlaisia väärinkäsityksiä, luuloja tai mietitte, ettei teistä tykätä kun on näin ja näin. Tulkitsette asioita omasta näkökannasta siten kuin minä tein? Kertokaa. Ei tartte olla mummojuttua, sitä voi monestakin asiasta tuntea kateutta tai vertailla itseä muihin.
Olen kokopäivän ollut kuin huumassa ja ihmetellyt itsekseni sitä ihanaa tunnetta kun kiviriippa niskasta putosi pois. En olekaan huono, eikä se ole minusta kiinni jos en saa lapsenlapsia luokseni.
Kiitän Jumalaa joka aukaisi silmäni näkemään itseni ja muut rehellisesti. Menneisyys on mitä on, mutta kuinka paljon se vieläkin yrittää saada minut maanrakoon, vaikka millä syyllä. En tarvitse kulkea pää kumarassa häveten.
Tutkimus osoitti että jo monen sukupolven ajan kaukaa on toimittu ihmisten kesken noin, että naiset ovat äitiinsä luottaen hoitaneet lapset.
En kait osaa oikein tuota asiaa selittää miten silmäni aukesi näkemään oman järjettömän käytöksen. Ja muistan kuinka eräs nainen suri samaa asiaa, (silloin minulla ei ollut vielä lapsenlapsia, joten en tiennyt siitä mitään) ja hänellä oli kaksi poikaa, joten hän kärsi tuosta syrjinnästä kun lapsenlapset olivat aina toisella mummolla. Hänelläkin oli jo olemassa vakava masennus, joten tuommoinen käytös perheessä sai hänet vain yhä enemmän masentumaan. Kunpa tuo tutkimus olisi julkaistu jo silloin, niin hänenkin olonsa olis helpottunut.