Yritän jotenkin pitää itseni hengissä. Olen hakenut apua, mutta paikkakunnallani on huono tilanne. Lääkärini on niin kiireinen, ettei aluksi meinannut kirjoittaa edes kuntoutustukihakemukselle jatkoa, koska ”on niin paljon potilaita”. Onko se minun syy?

Olen hakeutunut päivystykseen jo muutamaan otteeseen, taistellut itseni sairaalaan osastolle, mutta minut lähetettiin kotiin, koska paikkoja ei kuulemma ole. ”Se on valitettavaa, että on tällaisia väliinputoajia”. Olen väliinputoaja.

Sain viikonlopuksi kotikäynnin jostain paikasta. He pahoittelivat tilannetta, mutta sanoivat, että valitettavasti eivät voi auttaa sen kummemmin kuin kuunnella. Tänään saan tukipuhelun eräästä toisesta paikasta. Sieltä ei voida tulla käymään, koska ei ole aikoja.

Tuntuu, että mikään taho ei halua/pysty ottaa vastuuta hoidostani tai ottaa kantaa lääkitykseen, johon on viime aikoina tehty paljon muutoksia. Olen niin huonossa kunnossa, että tarvitsisin sairaalahoitoa, mutta kun sitä ei saa.

Nyt sinnittelen rauhoittavilla. Siskoni tuli toiselta paikkakunnalta viikonlopuksi luokseni, hän on pitänyt minut hengissä. En enää pysty elää itseni vuoksi vaan koitan ajatella muita. Mutta se on vaikeaa, koska olotilat ovat niin tuskaisia. Ja koen valtavaa syyllisyyttä siitä, että joudun tukeutumaan perheeseeni ja rasitan heitä.

Ajattelin kirjoittaa tänne, josko täältä voisi saada jotain tukea ja ymmärrystä. Olen kamppaillut erinäisten mielenterveysongelmien kanssa jo vuosia ja toivo siihen, että joskus kuntoudun alkaa loppua.