Sillä äitini oli 2kk sairaalassa virtsatietulehduksen vuoksi, lopulta annettiin monikirjoista
amtibioottia sillä ei tiedettyä mikä häntä vaivaa, samalla häntä kuntoutettiin ja juuri ennen
”sydän halvausta” hän käveli yksin omin avuin kunnolla, ja oli enään päivistä kiinni
ettei häntä oltaisi kotiutettu sillä hänelle tuotiin jo mukaan valmiiksi kotiin vietäväksi
oma alusastia sänkynsä viereen.Siitä Sitten alkoikin alamäki, lopulta äiti oli saanut jonkinlaisen
pienen aivohalvauksen sillä suu oli vinossa, oikea alahuuli lerpatti alhaalla ja hän oli purrut
huuleensa verille, me kävimme siskomme kanssa usein hieromassa häntä sillä varmasti oli paikat
kipeät koska oli sängyssä koko ajan makaamassa, ei edes vessaan päästetty tuon sydämen vuodon takia.
Sen jaksoi sanoa kun viimeisinä päivinä lähdettiin vierailuajan jälkeen 19:00 kotia päin ovella
siskolleni ”Saija, älä mene vielä. Meillä on vielä asioita puhuttavana” ;(

Huoh, mikä ennustus. Nooh kaipa sitä pitää alkaa laittamaan kirjettä ylilääkärille jolle
tein heti kuoleman jälkeen hoitovirhevalituksen etten ole tyytyväinen ylilääkärin päätökseen
vaan ”LISÄTIETOJEN TULLESSA ILMI” kuten sairauskertomukset sekä oma itsearviointi äitiä
käydessä katsomassa perusteella vaaditaan että asiaa tutkitaan paremmin.
Vaaditaan nimenomaa ottamaan selvää miksi vointi paheni sairaalassa ollessa niin että vasta
kolmen kuukauden jakson aikana selvisi että äidillä oli ollut jo pitkään maksan vajaatoiminta
jonka vuoksi hänelle eivät sovi kaikki lääkkeet! jo tuon perusteella hänen olisi pitänyt saada
PELKÄSTÄÄN HÄNELLE SOPIVAT PANACODIT ilmaislääkkeiksi, joita hän eniten käytti ja tarvitsi.

Jokin vaisto minua varoitti tulevasta, sillä vaadin heti äitini nukuttua pois, hoitajien sekä
lääkärien kaikki tietokoneneelle kirjatut muistiinpanot; kuinka on nukkunut, mitä tehnyt, mitä
lääkkeitä saanut, mitä ei ole tehty!!!

No, jos kerran oma äiti vaatii omalla ilmoituksellaaan että poikansa täytyy selvittää hänen kuolemansa
niin sitten se kait täytyy.

Hyvää jatkoa kaikille ja Jumalan Siunausta.