Kuolin tämän vuoden alussa...
… Tai ainakin menetin syyni elää.
Tammikuun alussa menetin koirani. 😭
Koirani joka oli aika kirjaimellisesti mun syy elää viimeiset 12 vuotta.
Olisin varmaan siis kuollut jo 12v sitten tai jossain vaiheessa tässä välillä jos en olisi löytänyt koiraani silloin ja vielä niin mukavalta kasvattajalta joka antoi maksaa pennun erissä.
Ennen pentua masennus oli pahentunut entisestään. Olin eronnut ensimmäisestä poikakaverista ja ekaa kertaa muutin asumaan yksin ihka omaan asuntoon. Tiesin heti etten kauaa selviä jos en löydä syytä nousta ylös joka päivä ja mennä ulos. Eli koira.
Mutta 2017 joulun alla koirani sairastui. Ja parissa viikossa kuihtui pois niin että oli pakko varata muutaman tunnin varoituksella eläinlääkäristä eutanasia.
Tuon päivän jälkeen olen ollut enimmäkseen vain turta. En tiedä iskikö heti samana iltana jo jokin suojelumekanismi päälle vai miksi tunsin vain lipuvani päivistä ohi muistamatta koiraani ollenkaan. 90% päivästä oli aina ihan OK olo kait 😑❓ Mutta aina välillä jos luuli edes millisekunnin kuulevan tai näkevän koiran pedissään, tai kotiin tullessa avasin oven eikä koira ollutkaan vastassa…romahdin.
Epätoivo, yksinäisyys ja syyllisyys.
Itken koiraani, ja itkin sitä etten ole itkenyt ja surrut aiemmin ja tarpeeksi. Kun olen aikani itkenyt olen taas turta ja ilmeetön, joskus päiviä. Ajattelematta koiraani, pahaa oloani, yksinäisyyttäni. Kunnes taas romahdan jostain ihan pienestä asiasta ja kaikki asiat ja tunteet taas tulvii mieleen ja joskus jopa oksennan paniikkikohtauksesta kun itken niin paljon.
En uskalla ajatella tai tuntea.
Tätä on kestänyt jo 2,5 kk , eikä ainakaan tunnu paranevan, päin vastoin. Noi romahtamiset tuntuu olevan isompia joka kerta.
En osaa elää vain itselleni. Olen aina tarvinnut jonkun, tai jonkin, mistä pitää huolta. Sanoin jo pari vuotta sitten kun koirani alkoi vanheta, ”En tiedä mitä teen sitten kun se kuolee.” Sanoin tuon silloin äidilleni ja psyk.polin hoitotiimilleni.
Mutta nyt kun tämä viimein tapahtui niin tuntuu ettei mun psyk.tiimi edes muista koko asiaa vaikka se on ollut mun isoin pelko jo vuosia. Edelleen isoin asia heille olisi jatkaa mun takaisin työelämään puskemista. .😑❓😑❓
Tarvitsen uuden syyn elää ja liikkua. Mutta vikojen eläinlääkärilaskujen takia mulla ei taas ole mitään säästössä (velkaa kyllä) niin ei mitään mahdollisuutta ottaa toista koiraakaan. Vaikka ruokarahat aina löytyy mutta ei ilmaisia koiria, valitettavasti. En vain ikinä ole ymmärtänyt miksei sosiaalivirastot voi myöntää mitään apua lemmikeille, kun se kuitenkin on aina ollut isoin henkinen tuki ja lääke mun hyvinvointiin. Lääkkeet ja terapia ei auta.
En jaksa elää yksin.
saisitkö löytöeläinsuojasta koiran ilmaiseksi, vai maksaako sekin, onko sulla sitten varaa pitää koiraa
Voitko hoitotaholle selittää ihan avoimesti miten isosta asiasta on kyse ja lemmikki on sinulle tärkeä hyvinvoinnin ja elämisen kannalta. Lemmikkien pito ei ole ilmaista. Tiedän sen hyvin, kun itselläni niitä on. Joku ratkaisu asiaan on saatava kuitenkin.
Aloita puhuminen asiasta. Joskushan koirista ja kissoista luovutaan pitovaikeuksien takia ja tuskin niistä silloin edes isoa hintaa pyydetään,jos mitään, kun on hyvä koti tiedossa. Kissa on myös oiva seuralainen ja sen kanssa voi myös ulkoilla, joskin pienempiä matkoja valjaissa.
satu4 kirjoitti 17.3.2018 13:14
saisitkö löytöeläinsuojasta koiran ilmaiseksi, vai maksaako sekin, onko sulla sitten varaa pitää koiraa
Mikään löytöeläintalo tai eläinsuojeluyhdistys ei anna lemmikkejä ilmaiseksi vaan yleensä niissä on maksu (100-150/eläin). Hintaan kuulostaa kovalta, mutta luovutettavat eläimeton yleensä sirutettu, rokotettu ja loishäädetty, eli hinta on varsin halpa maksettavaksi. Tottakai hinnalla estetään myös heräteostokset, tärkeintä on kuitenkin löytää eläimille pysyvä koti joka on valmis investoimaan lemmikkiinsä vuosikymmenten ajan.
snotcry, en tiedä oletko kuullut sijaiskotitoiminnasta? Idea siis on että eläinsuojeluyhdistyksen kodittomille lemmikeille etsitään väliaikaisia koteja, eli talouksia jotka ottavat lemmikin kokonaisvaltaiseksi hoidettavakseen niin pitkään kun eläimelle löytyy pysyvä koti. Kaupungissa missä itse asun eläinsuojeluyhdistys maksaa lemmikin kaikki kulut sekä tarjoaa usein myös lemmikille ruuat. Hyvä puoli on myös se, että lemmikin saa lunastaa itselleen mikäli sen kanssa synkkaa. Huono puoli on toki se että lemmikille saattaa löytyä nopeastikin uusi koti, jolloin sijaiskotitoiminta voi jäädä lyhyeksi. Myöskin tähän sijaiskotitoimintaan on tietynlaiset kriteerit joiden on täytyttävä (edelleenkin, halutaan ehkäistä herätehankintoja ja varmistaa lemmikille hyvät olosuhteet). Tilanteessasi voisi olla hyvä vaihtoehto miettiä tätä. Eläimiä toki voi saada ilmaiseksi (luovutetaanhan niitä jatkuvasti allergioiden ym pitovaikeuksien kanssa), mutta rahantilanteesi huomioiden se ei välttämättä ole paras vaihtoehto.
Ota hoitotahoillesi esille miten paljon koirasi kuolema vaikuttaa sinuun ja yrittäkää löytää vaihtoehtoja. Jos elämä tuntuu nyt kauhealta, loisiko elämääsi valoa haave uudesta koirasta? Voisit alkaa säästämään uutta koiraa varten ja saisit tavoitteen, esim. puolen vuoden kuluttua minulla olisi varaa uuteen kaveriin. Toki se on pitkähkö aika, mutta voisi helpottaa kun on jotain mitä tulevaisuudelta odottaa.
12v kun mulla edellinen koira oli olin koko ajan myös työttömänä tai kuntoutustuella. Eli minimi tulot. Silti sain koiran ruokittua ja koiravakuutuksen maksettua aina. Toki joskus oli tiukempaa jos tuissa oli taukoja ja odottelin uusia päätöksiä, tai jos tuli isompia lääkärikuluja (kuten hampaan poisto) , mutta koira on mulle kirjaimellisesti se tärkein rahanmeno. En tuhlaa rahaa vaatteisiin, kampaamoon, meikkeihin tai illanviettoihin.
Eli...
Eläimen ylläpitoon on kyllä rahaa. Mutta koiran hintaan/luovutusmaksuun en pysty säästää kunnolla, ainakaan tarpeeksi nopeasti. Ellen nyt yhtäkkiä saa super taideinspistä ja enemmän niitä myytyä. Tukien lisäksi satunnaiset taidemyynnit oli mun ainoat tulot, käyttörahat.
Olen ollut kotihoitajana myös ja yhden yhdistyksen kotihoitajalistalla edelleen, mutta siitä tosiaan ei tiedä koska seuraava hoitolaisen saa ja kauan se ehtii mun luona olla.
Kotihoitajuus on kyllä muuten tosi positiivista ja auttaa isosti omaan masennukseen. Koska silloin korostuu vielä isommin se että "joku tarvitsee" ja saan auttaa, jolloin mulla on enemmän syitä elää.
Olenkin usein yrittänyt psyk.polilla mainita että mieluusti vain keskittyisin mun taiteeseen ja tekisin vapaaehtoistyötä omien energioiden mukaan.
En mä tahalleen yritä töitä välttää että saan "laiskotella sohvalla". Tunnen vain itseni ja useat työkokeilut on ennemmin vain pahentanut oloani joska epäonnistun. Energiat helposti loppuu vaikka työkokeilut alkaisi hyvin. Yhtäkkiä tulee burnout ja seinä vastaan ja joudun lopettaa työt ihan oman omantunnon takia jos alkaa tulemaan liikaa myöhästelyjä tai poissaoloja tai itken töissä. Mutta psyk.polin mukaan työt olisi mulle silti se ykkösvaihtoehto etten jumittaisi kotona ja näkisin ihmisiä.
Mulle se on koira joka alunperinkin auttoi mut enemmän sosiaaliseksi ja liikkuvaksi.
Toki työkokeiluissa näen ihmisiä enemmän mutta kotiinpäästyä olen niin poikki ettei energiaa ole nähdä ketään enää vapaa-ajalla, edes koiran kanssa. Tai energiaa keskittyä muihinkaan harrastuksiin kuten taiteen tekemiseen. Onko se sit parempi, että eläisin vain sille että menen töihin puoleksi päiväksi ja nukun loput.