Kuolemassa pelottaa kaikki. Pelottaa se, mitä sen jälkeen tapahtuu, miltä kuoleminen tuntuu, miten kauan pitää olla ”välitilassa” elämän ja kuoleman välillä, ja se, mitä keholle tapahtuu kuoleman jälkeen. Ahdistaa suunnattomasti sekä haudatuksi tuleminen ”kokonaisena” että tuhkaus. Molemmat ihan mahdottomia vaihtoehtoja, vaikka ei kai minua siinä vaiheessa enää kiinnosta.
Olen yrittänyt selittää itseni kaikkea monella tapaa. Olen ajatellut sitä, että olen jo ennenkin ollut tilanteessa, jossa en tiedä ympärilläni tapahtuvista asioista mitään; heti syntymäni jälkeen. Olen halunnut uskoa jälleensyntymään, jumalaan tai jumaliin, siihen, että sielu ”vapautuu”, sitä, ettei minua kuoleman jälkeen enää haittaa olla kuollut koska en tajua siitä, mitään, sitä, että olen joskus aiemminkin ollut tilassa, jossa en ole olemassa…
Mikään ei tunnu hyvältä.