Onko kellään muulla tällaista ongelmaa…
Pelkään kuolemaa ihan kauheasti. Koomista on se että kun sairastin keskivaikean masennuksen toivoin sitä. Viiltelin tuskan vuoksi itseäni. Kävin terapian ja söin lääkkeitä. Kun olo helpottui lopetin molemmat. Nyt sitten hyvin usein kun laitan nukkumaan tulee se kauhea pelko. Voin kuvitella itseni ahtaassa arkussa, mullan alla ja pelkään. En halua kuolla…. Valvon ja toivon että eläisin. Toivon etten kuolisi vielä. Ei mulla ole mitään kummoisia sairauksia. Tuntuu vaan että kohta kuolen. Että ois viimeiset hetket ja taistelen. Päivällä saayan hymähtää itselleni, että mitä mä sekoilen, mutta ilta kun tulee ei enää naurata. 😭
Minulla myös järjeton kuoleman pelko. Varsinkin iltaisin kun nukkumaan menee.
Mietin myös mitä jos en olekkaan kuollut kun arkkuun laitetaan ja haudataan.
Tosi tyhmä ajatus mutten voi sille mitään. Minulla myös keskivaikea
masennus, sekamuotoinen ahdistuneisuushäiriö ja sosiaalisten tilanteiden
pelko. Ehkä nuo selittää osittain ajatukset. Eilen tuli myös mieleen kuolenko.
Pulssi laski liian alas samoin verepaine. Makasin sohvalla. Puhelin soi monta
kertaa en tajunnut että pitäisi vastata. Olin varmaan tajunnan rajamailla.
Säpsähdin kun joku tuli avaimilla sisään. Eräs ystävä jolle viesteilly soittanu
mun veljelle että olen huonossa kunnossa enkä vastaa puhelimeen. Veli
tuli katsoon tilannetta. Tänään kävin sydänfilmissä ja lääkärissä tottakai
kaikki ok. kotona jonkin aikaa oltuani alkoi taas sydän hakata. Mittasin
verenpaineen alhaalla samoin pulssi. Soitin terveyskeskukseen. Hetken
päästä lääkäri soitti. Sovittiin että verepainelääkettä vähennetään. Viikko
sairaslomaa. En kyllä usko että tilanne lääkemuutoksilla paranee. Niin kauan
niitä syönyt. Mutta kyllä mua nytkin pelottaa jos tarvin apua enkä pysty
sitä itse soittamaan. Kuolemanpelko vahvana mielessä. Meilläkuitenkin
suvussa sydänvikaa. Mun kummitäti kuoli sydänkohtaukseen. Monesti vietiin
ambulassilla sairaalaan kun rytmihäiriöitä. Viimein kävi niinkuin kävi oli
se viimeinen reissu sairaalaan😞
Mitäpä osaisin sanoa, kuin että itsekin alkanut pelkäämään kuolemaa, erinäisten vikojen vuoksi. Ja varsinkin nyt, kun en ole niin pilleripöhnässä, on selkeämmät ajatukset ja ahdistuneempi olo. Mietin lähes koko ajan kaikkia terveysasioita ja kuolemista. Tosi kypsää hommaa. Osa varmaan totta ja osa mun kuvitelmia. Ja jo pelkkä ajatus ottaa taas kerran yhteyttä lääkäriin alkaa ahdistamaan ja tympäisemään. Olen niiiiiiin kyllästynyt kaikkiin terveysongelmiin, ei sitä voi kukaan tajuta..Olen nyt niin "kuutamolla" (selvinpäin), etten osaa edes lohduttaa mitenkään, halusin vain ilmaista jotain.
Just tuota mullakin. Että kos en ookkaa. Kuollut ja että miltä kuolema tuntuu... Sulla näyttää tosiaan olevan samat mielen ongelmat kuin mullakin. Totta se siis siihen vois liittyä. Syötkä mitää masislääkkeitä. Olen ihan miettinyt että auttaiskohan sit jonku lääkkeen syönti. Tympis vaan uudestaan aloittaa, kun olen melkoisen vaivan nähny, että pääsin pois niistä....
Tervehdys ystävät!
Minäkin olen tuntenut kuolemanpelkoa, ja minulla se on liittynyt vahvasti masennukseen ja somaattiseen sairastamiseen sekä yleisesti vaikeaan elämäntilanteeseen.
Kuolemanpelko on haaste, jonka kanssa ei pidä jäädä painiskelemaan yksin. Siitä on hyvä puhua ystävien ja ammattiauttajien kanssa. Itse olen keskustellut usein myös papin kanssa ja koen, että olen tullut autetuksi.
Kuoleman ajatteleminen on sinänsä viisasta. On hyvä ajatella omaa kuolevaisuutta elämän hyvinä päivinä, ja kun kuolema (oma tai läheisen) on lähellä, silloin täytyy saada lohdutusta ja tukea. Hyvän Jumalan avuksi huutaminen (rukoileminen) voi myös auttaa kuolemanpelossa. Ahdistuksen aikoina on hyvä pyrkiä ajattelemaan elämää kannattelevia asioita, jos siihen pystyy. "Syväkyntö" on parempien päivien asia.