Heips, HarryK tässä.

Olen nyt 25v nuori aikuinen, ja useamman vuoden olen taistellut masennusta, sekä neljänä viime vuotena välillä uudistuvaa pahaa unettomuutta vastaan. Olen käynyt läpi lähes kaikki vaiheet näistä, krooninen unettomuus, itsemurhan ajattelu, sen yrittäminen, viiltely, itsensä polttaminen, elämään kyllästyminen, lähes alkoholisoituminen sekä huumeiden käyttö yms yms. Menneiden vuosien takainen risteily lähes tasapainoisesta täysin pohjalle on todella sekalainen ja jos energiaa olisi, voisin kirjoittaa 10 osaisen kirjan kaikesta tästä.

Olen nyt kuitenkin parempaan päin, vihdoin ja viimein. Uniongelmat alkavat olla hallinnassa ja ylipäätänsä suhtautuminen elämään alkaa olla aika positiivista. Yksi asia mitä en koskaan tähän mennessä vielä saavuttanut, on kokonainen koulutus ja vakaa työpaikka.

Olen nyt kuntoutuksessa Kevamalla, johon hakeuduin yhdessä sovitusti KPK:lta psykiatrini kanssa. Tällä hetkellä aloitin kartoittavan työkuntoutusjakson joka on ma-ke päivinä, 08-12 asti.
Tottakai kuitenkin, minua arvelluttaa ja pelottaa välillä ihan sikana että tämä ei meinaa onnistua, että vajoan taas takaisin sinne pohjalle, missä elämä on joka toinen päivä vaan matelemista, netflixin kulutusta muun tekemisen puutteessa ja ryyppäämistä. Vaikka minulla onkin KPK ja Kevama, haluaisin löytää myös jotakin muuta tähän lisäksi. Esim, jonkinlainen tukiverkosto tai tukihenkilö toiminta. Koska Kevaman lisäksi, ei minulla oikeastaan muuta tekemistä vielä ole. Nämä päivät jolloin tätä Kevamaa ei ole, taitaa olla niitä päiviä, jolloin joudun aina pakottamaan itseni ylös sängystä, usein se kuitenkin venyy reilusti yli sen mitä voidaan kutsua ”arkirytmiksi”.

Olisiko neuvoja tai ehdotuksia muilta samanlaisessa tilanteessa olleilta tai olevilta?

Terveisin: HarryK