Olen sairastanut vakavaa masennusta ja pakko-oireista häiriötä teini-iästä asti jo noin 15 vuotta. Kaksi vuotta sitten jouduin jäämään pois työelämästä. en jaksanut enää unettomuutta ja vaativaa työelämää. Minulla ei koskaan ole parisuhteet toimineet ja sosiaaliset kontaktit ovat vähäisiä. paikkasin vuosia puutteitani tuurijioppouden avulla kun muuta ei enää keksinyt. Yksinäisyys kalvaa , mutta en myöskään pysty läheisyyteen. Useiden itsemurhayritysten jälkeen pääsiin itsetuhoisuudesta ohi pitkän terapian avulla. Minua kuitenkin vaivaa suuresti kun haluaisin olla osa tätä yhteiskuntaa tekemällä osani mutta en vain kykene siihen. Kutoutustukihakemukseni hylättiin ja tuntuu että olen tälle yhteiskunnalle vain taakka mikä ei lähde. Tuntuu olo toivottomalta. Kun vuosia yrittää ja tuntuu että vaikeat asiat pääkopassa saa aina voiton, enkä saa kiinni elämästä ja normaaliarjesta. Pelkään, etten enää kykene töihin, mutta yhteiskunta ei halua auttaakaan enää toipumaan, muttei myöskään anna eläkettä.

lost forever(least i think)!!