Kun terapia loppuu
Terapiani on nyt loppunut . Loppui viime viikolla omasta aloitteestani. Kävin terapiassa kahdeksan vuotta . Pitkän ajan siis oppiakseni pärjäämään itseni kanssa . Minulla on tunne-elämän epävakaa .
Opin valtavan paljon itsestäni noina vuosina . Opin myös huikeita selviytymiskeinoja .
Terapia käynnit olivat minulle tuki ja turva . Ne vahvistivat luottoa itseeni että.pärjään .
Huomasin ajan kanssa kuinka aina vain vähemmän ja vähemmän minulla oli enään puhuttavaa .Päädyin ratkaisuun lopettaa .
Nyt vain muutama päivä lopettamisen jälkeen en tunne itseäni kauheankaan itsevarmaksi.
Kahdeksan vuotta tukea ja turvaa on poissa . Luulin olevani huojentunut ja innoissani että olen uskaltanut ottaa ratkaisevan askeleen ja tunnen pärjääväni omilla voimilla .
Koen kuitenkin olevani yksin ,tueton , epävarma ja tulevaisuus vaikuttaa hieman pelottavaltakin .
Toivon vain että nämä tunteet väistyvät …mieluiten nopeastikin ja tilalle tulee se vapauden ja itseensä luottamisen tunne jota kuvittelin tästä saavani ja jota uskoin jo kokevani kun päätin terapian lopettaa .
Kysymys kuuluu …..
Voiko terapiaan jäädä riippuvaiseksi ???
Jos käy yhtä pitkän jakson kun minä esim.olen käynyt niin vieroitus oireet on varmaankin ihan normi juttu
- Muokattu kirjoittajan toimesta 4 vuotta, 1 kuukausi sitten. Syy: Oikeastaan koko jutun ydin pohdinta jäi uupuu
Voihan sitä harvakseltaan tavata. 18-vuotta terapiassa. Epävakaa.
Tuo on totta . Minun pitäisi löytää uusi terapeutti . Tämä omani on jäämässä eläkkeelle . Lopulliseen on vielä aikaa . Hän tekee töitä vielä parina päivänä viikossa varmaan pehmeentääkseen laskeutumista 😊
Ehkä tuo eläkkeelle jäänti oli myös yksi syy miksi halusin irrottautua . Pelkäsin kait että jään tyhjän päälle ja halusin toimia ennen kuin näin tapahtuu .
Ei huvittaisi vain uudelle ihmiselle asioita alkaa taas avaamaan kun tähän nykyiseenkin luottamus suhteen rakentaminen vei vuosia .
No täytyy on katsoa mitä elämä tuo tullessaan ja hieman luottoa itseenikin nyt pitää tsempata.
Moi!
Joskus uudelle ihmiselle kaiken kertominen voi avata uusia näkökulmia? Kun olet kertonut elämääsi usean vuoden on näkökulmasi todennäköisesti selkiintynyt ja osaat ilmaista asiat uudella tavalla.
Uusi terapeutti saa kiinni asioista ja voitte keksiä uusia asioista?
Jos ihminen tarvitsee terapeuttia niin se on vain niin onhan ihmisillä kyynärsauvoja, rullatuoleja, jne. Jos tarvitsee terapeuttia ei se ole häpeä.
Mä näen oman tilanteeni niin että kun mun vanhemmista ei ollut omien syidensä takia pyyteettömästi rakastaviksi ihmisiksi lastaan kohtaan, eikä mulla ollut ketään luotettavaa henkilöä ensimmäiseen 25-vuoteen niin psyyke on niin hauras etten pysty kantaan sitä yksin. Lisäksi elämään on sattunut vastoinkäymisiä, paljon...joten terapia aika ei ole yksistään mennyt minun psyykkeen rakenteluun.
Saniga, millä tavalla lopetit terapian? Tiesitkö jo kauan ennen viimeistä terapiakertaa, koska se viimeinen kerta tulee olemaan? Harvensitteko käyntejä ennen sitä?
Kyselen siksi, koska omakin terapiani on päättymässä lähitulevaisuudessa enkä tiedä, millä tavalla pitkä terapia yleensä lopetetaan. Siihen on varmasti erilaisia käytäntöjä ja eri ihmisille sopii ehkä erilaiset tavat, mutta olisi kiinnostavaa kuulla jonkun tämän kokeneen ajatuksia.
Hei !
Minulla meni vuosi tässä terapiasta luopumis prosessissa . Itseasiassa koko vuosi meni siihen että valmistelimme tulevaa terapian lopettamista ja varmistelimme ettei se tule liian nopeasti . Harvensimme käyntejä ja käyntien aikana keskityimme sen hetkisen tapahtumiin ja asioihin sekä kävimme läpi työkaluja joita olimme minulle kehitelleet että selviän arjen haasteista .
Minulle on iso haaste elää nyt omien ajatusteni ja mielialojeni kanssa .
Suurin haaste on se etten ala panikoida tai vaipua jonkinlaiseen synkkyyteen ja epätoivoon kun vaikeita päiviä tulee on täysi työ silloin muistaa kaikkia työkaluja niinhin hetkiin tai tuntea tarvittavaa itseluottamusta ilman ulkopuolista tukea.
Uskon kuitenkin vahvasti että ajan kanssa helpottaa
Terapiasta, hyvä kun Kelan kautta mahdollista saada rahallista tukea, ja ymmärrettävää että oltava rajat jolla tukea rajoitetaan että jokaista kohtaan sama käytäntö (5v väliä ennen mahdollista jatkoa).
Terapia etenee toisaalta terapiaa käyvän tahtiin, lähinnä ongelmien syvyys vaikuttaa etenemiseen. Ja toisaalta terapiaa antavan kokemuksesta ja ihmistuntemuksesta riippuen etenemistä elämänhallinnan lisääntymisessä tapahtuu asiakkaassa terapian päättämistä kohden. Loppua kohden mennessä ajattelen hyvin toteutuneen terapian olevan elämän eri osa-alueisiin liittyvien lankojen yhteenvetämistä. Tavallaan valmistamista selviytymään elämänongelmiensa kanssa itsekseen kuten sinä, Saniga, kirjoitit.
Oma kokemus viimeisestä terapiavuodesta oli terapeutista johtuen Kelan odotuksiin puettua. Tarkoitan, että hän oli omaksunut kuin kaavan, jolla saa hyväksynnän Kelasta, loppulomake täytettiin haluamallaan tavalla riippumatta siitä, mikä oli todellinen tilanne. Olin voimaton antamaan palautetta Kelalle, eikä paperiin tarvittu asiakkaan kuittausta.
Oma virhe oli päätyä valitsemaan hänet, kun osoittautui kuitenkin aika taitamattomaksi terapeutiksi. Alkuvaikutelma antoi ymmärtää toisin. Oli ylemmän tason (YET) terapeutti, joka ei näköjään takaakaan taitoa. Kelapätevyyden kriteereitä en tiedä, millä perusteilla terapeutille se myönnetään.
Jos jatkan tähän sen verran, että ajatus lyhytterapiasta on alkanut kiinnostaa aiempien kokemuksien jälkeen. Kokeilin kesällä kolmen kerran pakettia, josta koin saaneeni enemmän kuin aiemmasta kolmen vuoden terapiasta. Terapeutti todella panosti kertoihin ja välittyi se, että oli aidosti kiinnostunut minusta ihmisenä, halusi että tulen autetuksi eikä vaan rahastetuksi. Koin saavani apua.