Moikka.
Olen 25-vuotias nainen ja tähän ikääni mennessä kokenut ja nähnyt kaikkea kamalaa.
Olen ihan hukassa enkä tiedä mitä tehdä,kuinka jaksaa eteenpäin.
En edes tiedä miten aloittaa kertominen,kun asioita on niin paljon.
Aluksi näin pähkinänkuoressa,minulta on poistunut MONIA ystäviä ja tuttuja oman käden kautta plus onnettomuudet.Olen myös nähnyt kun kaverini kuolee silmieni edessä kun auto ajaa moottoritiellä tämän päältä.
Tää vuosi on ollut raskain,neljä ihmistä mennyt pois ja juuri viime viikolla sain kuulla että entinen kaverini oli raa´asti tappanut vaimonsa. ☹️ Se oli jollain tavalla piste iin päälle,ei olisi tästä ihmisestä uskonut koskaan. ☹️
Olen ollut hoidossa omasta tahdostani kaksi kertaa.Minulla on diagnosoitu kaksisuuntainen mielialahäiriö ja paniikeista kärsin myös.Tuntuu että olen myös tunnevammainen jollain tapaa.
Voin sanoa olevani alkoholisti.Pakenen asioita.En juo kuin viikonloppuisin mutta rankalla kädellä ja vielä lääkkeiden kanssa joita minulle on määrätty.(Tosin otan aina silloin ainoastaan aamulääkkeen)
Taas kerran päätin että lopetan juomisen,toivon todella että onnistun.
Minulla on paljon ystäviä ja suuri tukiverkosto,mutta mietin siltikin aina että ovatko he edes oikeita ystäviä..Kyseenalaistan paljon asioita enkä osaa luottaa täysiä vaikka niin annan ymmärtää.
Pelkään aina että joku kuolee ja murehdin jo ennen surutapahtumia.Itken maailman pahuutta ja olen ”terapeutti” jokaiselle ystävälleni ja kaverilleni joilla on ongelmia,se johtuu siitä että haluan auttaa,mutta myös ehkä siitä että pakenen muiden ongelmien taakse omiani?!
Olen halunnut tappaa itseni monesti mutta en ole koskaan pystynyt.
Nyt on taas elämänhalu hukassa ja en tiedä miten jaksaa eteenpäin.
Kun olin pieni niin koin perheväkivaltaa.
Elän avoliitossa ja minulla on koira&kissa.Rakastan heitä ylikaiken ja myös sukulaiset on minulle läheisiä,erityisesti sisko ja äidille pystyn puhumaan ihan melkein mistä tahansa.
Haluan vaan pois tästä ”SUMUSTA” ja huudan APUA!! Kaikki tuntuu mahdottomalta.