2,5 vuotta sitten huonossa työilmapiirissä minulle todettiin lievä työuupumus/masennus. Siinä vaiheessa päätin työsuhteen ja vaan makasin useamman kuukauden ja pikkuhiljaa elämä alkoi maistua. 7 kk jälkeen menin taas töihin ja kaikki meni mukavasti. Tänä vuonna kuitenkin mieleen on hiipinyt ahdistuneisuutta, haluttomuutta ja saamattomuutta. Laitoin sen kevätväsymyksen piikkiiin, mutta nyt kesällä oireet ovat pahentuneet. Toissa viikolla olin kesälomalla, jolloin pohdin myös omaa jaksamistani ja mitä tämä nyt on, ja pikku hiljaa loin myöntää itselleni, että masennusoireet ovat kiistattomat.

Parisuhde on mennyt tänä aikana autopilotilla ja puolitoista viikkoa sitten huomasin miehessä muutoksen ja kun tästä kysyin, niin vastauksista tuli sellainen tunne/intuitio, että nyt on jotain todella vialla. Kiistattomat todisteetkin löysin, mutta en niistä miehelle puhunut vaan aloitin keskustelun, että tuntuu että parisuhde on pulassa. Siinä sitten keskusteltiin. Kerroin hänelle ensimmäistä kertaa, että masennuksesta oli puhuttu silloin 2,5 v sitten ja että olen aika varma, että syy miksi olen ollut sellainen kuin olen ollut on masennus. Totesimme, että minun nyt pitää ryhtyä hoitamaan itseäni kuntoon, mutta yhtä lailla parisuhde kaipaa isoja muutoksia ja keskusteluita, pariterapiasta puhuttiin pitkään. Myöntyväinen oli eikä missään nimessä ollut lusikoita laittamassa samantien jakoon, mutta se, että valehteli päin näköä säädöstään painaa nyt mieltä siihen malliin, että en tiedä mistä tätä lähtisi purkamaan. Eilen töissä tuntui, että seinät kaatuu päälle ja kävin työterveyslääkärillä, jossa romahdin kyyneliin ja kerrroin miltä minusta tuntuu. Psykologille aika on varattu ens viikolle. Mutta nyt kun mies on reissussa (eikä minulla ole varmuutta onko hän todella siellä missä sanoo olevansa), niin paha olo tuntuu vaan kasvavan ja häilyn unen ja tajunnan rajamailla. Tuntuu, että keskiviikko on miljoonien kilometrien päässä ja ahdistaa paljon. Hyviä ystäviä ja perhettä on, mutta en pidä haavoittuvaisuuden näyttämisestä ja siksi kynnys kertoa heille tilanteessa ainakin tässä vaiheessa on ylitsepääsemätön. Mitä mä teen?