Kun kukaan ei kuule

Kun kukaan ei kuule

Käyttäjä hop12 aloittanut aikaan 05.11.2013 klo 21:50 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä hop12 kirjoittanut 05.11.2013 klo 21:50

Muutama vuosi sitten minulla todettiin masennuksen piirteitä, joihin en silloin saanut meneillään olleiden kesälomien vuoksi samantien apua. Osin tämän seurauksena jätin asian sillä kertaa siihen ja päätin, että pärjään ja selviän kaikesta eteenpäin omin voimin.

Pikku hiljaa oloni ja mieleni on vuosien myötä kohonnutkin, tai näin oletin kunnes viime viikolla pieni asia tuntui musertavan jälleen koko maailman. Missään ei tuntunut yksinkertaisesti olevan enää mitään järkeä. Mietin monta iltaa, mistä moinen saattoi johtua, varsinaisesti masentuneeksi kun en ole itseäni tuntenut aikoihin ja asiat ovat päällisin puolin hyvin.

Tajusin asioita miettiessäni, että kun päätin selvitä elämässä eteenpäin, huomaamattani suljin vain kaikki pahan olon aiheuttaneet asiat pois mielestä niitä käsittelemättä. Luulin oloni parantuneen, kunnes tämä pieni asia palautti mieleeni samoja ajatuksia joiden muistan piinanneen minua vuosia sitten jo. Nyt minulla olisikin halua päästä oikeasti puhumaan näistä asioista, mutta en usko että saisin kaipaamaani apua julkiselta sektorilta, kun en osoita ”tyypillisiä” masentuneen merkkejä. Selviän tästä päivästä ja huomisesta töissä käyden ja opiskellen, nukun yöni ja ruokakin maittaa. Ainoa vaan on, ettei missään edelleenkään ole järkeä.. Turta olo on oikeastaan vielä pahempi kuin tuntea olonsa aivan paskaksi.

Olen yrittänyt avata mietteitäni parin minulle läheisen ihmisen seurassa, joskin tuloksetta. Tuntuu etten tule otetuksi vakavasti ja ajatuksiani vähätellään. Toki häpeä, jota tunnen toisinaan mielen valtaavasta halusta päättää kaiken tähän, saa minut sensuroimaan itseäni ja olemaan avautumatta täysin. Pelkään vain, että jos en saa purettua tätä vyyhteä, lakkaan yrittämästä nähdä edes jotain järjen hiventä..

Käyttäjä nokare kirjoittanut 08.11.2013 klo 14:56

Ikävä kuulla, että olet jäänyt ajatustesi kanssa yksin.

Minulla on sikäli toisin, että muutama ihminen kuuntelee ja juttelee mielellään, mutta he ymmärtävät kaiken väärin. Kovin raskasta sekin. Ehkä tällaista mieltä on vaikea ymmärtää, eihän se ihme ole. Turhauttaa kuitenkin, kun jokaisesta asiasta saa täysin liittymättömän neuvon tai vastaukset. Sitä miettii, että eikö hekään lopulta kuuntele, vaikka näistä ihmisistä kyllä uskoisi, että välittäisivät, mutta ehkä nämä ajatukset eivät vaan ole lainkaan tästä maailmasta tavallisten, terveiden. ymmärtää.
Kaikenlaista vastoinkäymistä voi siis tulla eteen, mutta on tärkeätä koittaa puhua. Jos ei muuten, niin oman äänen kuuleminen omien asioidensa suhteen avaa enemmän uusia ajatuksia, kuin että vain miettisi hiljaa mielessään. Toivottavasti joku välillä myös kuulisi ja ottaisi sinut sellaisena, kuin olet.

Välillä väsyn siihen, että pitää antaa niin paljon enemmän, kuin mitä saa takaisin. Tulee puhuttua niin monille ihmisille saamatta vastausta ja tukea, että joskus se tuntuu epäreilulta. Minähän tässä olen se heikko, ei minun pitäisi näin paljoa jaksaa jakaa. Mutta mielestäni se yrittäminen ja ne satunnaiset onnistumiset ovat minulle elinehto, en voisi jättää yrittämättä. Välillä olen sen suhteen uhmakaskin. En puhu kenenkään muun, kuin itseni vuoksi, ja käsittäkää vaikka kaikki väärin, minä aion puhua niin kauan kuin minun tarvitsee.

Siinä mielessä jokainen masentunut on käsittämättömän vahva, koska jaksaa yrittää vaikkei aina saisi apua. Toivon, että sinä jaksat yrittää.

Käyttäjä repukka kirjoittanut 11.11.2013 klo 12:28

hop12 kirjoitti 5.11.2013 21:50
Nyt minulla olisikin halua päästä oikeasti puhumaan näistä asioista, mutta en usko että saisin kaipaamaani apua julkiselta sektorilta, kun en osoita "tyypillisiä" masentuneen merkkejä. Selviän tästä päivästä ja huomisesta töissä käyden ja opiskellen, nukun yöni ja ruokakin maittaa. Ainoa vaan on, ettei missään edelleenkään ole järkeä.. Turta olo on oikeastaan vielä pahempi kuin tuntea olonsa aivan paskaksi.

Mitä, jos tekisit netissä BDI-testin? Siitä näkisit vähän suuntaa, että onko kyse masennuksesta. Se voi olla vielä lievää, jos kuitenkin selviydyt arjesta, mutta voi pahentua, jos et hae ja saa apua. Siksi suosittelisin, että lähtisit vain rohkeasti hakemaan apua työterveyshuollosta/opiskelijaterveydenhuollosta/terveyskeskuksesta tms. Toivottavasti saat apua. 🙂👍