xen kirjoitti 3.9.2016 5:56

Moi.

Onkos teillä kokemuksia tilanteesta jossa jo jonkun tai pidemmän aikaa on pompoteltu hoitopaikasta, hoitajalta ja lääkäriltä toiseen, ja lopulta tuntuu ettei kukaan enää edes halua ottaa vastuuta hoidosta?

Minulla taisi käydä juuri niin... Okei, minulla on todettu epävakaa persoonallisuus, päihderiippuvuus ja vaikea masennus. Ymmärrän toki sen että kyseinen kombo saa minusta ajoittain todella rasittavan ja vaikean hoidettavan. Mutta silti luulisi että Suomessa olisi joku vastuu myös hoitavilla tahoilla ettei sairasta voi jättää täysin yksin.

Olin 2 ja puoli vuotta sairaslomalla/kuntoutustuella näiden ongelmien takia ja kesällä lääkäri päätti että olen työkuntoinen ja meninpä sitten työkkäriin kirjoille. Vaikka yritin kokoajan sanoa että kohta tilanne kuitenkin pahenee taas. Minua ei uskottu.

Se oli siis ainoa hoitokontaktini päihdeklinikalla joka on ollut ainoa jo pitkään. Nyt kun sitten masennus alkoi taas pahentua varasin ajan lääkärille sieltä. No, lääkäri ei ottanut oikein mihinkään kantaa ja sanoi että paikkani on akuuttipsykiatrian poliklinikalla, ja olin täysin yllättynyt koska kukaan ei ollut sellaista kertonut ennen.

No, menin sinne päivystävälle lääkärille ja ne antoivat hoitajalle ajan seuraavaksi päiväksi ja antoivat ymmärtää että masennuksen hoitoni jatkuu siellä. Suostui lääkäri sentään loppuviikkoon asti sairaslomaa kirjoittamaan, jee, ihan kuin vuosia kestäneestä vaikeasta masennuksesta muutamassa päivässä paranisi.

Menin seur. päivänä hoitajan vastaanotolle ja sanoin haluavani osastolle, koska en saa oikein edes nukuttua nykyään. Näin lääkärin ja hän kirjoitti minulle lääkettä unettomuuteen. Osastohoidolle ei kuitenkaan tässä vaiheessa vielä ole kuulemma tarpeeksi kriteereitä. Eli pitää olla todella tekemässä itselleen jotain ennen kuin kunnon hoitoa saa?? Lääkäri ei myöskään suostunut ottamaan kantaa muuten masennuslääkityksiini tai mihinkään, sanoi vaan että ne on hoitavan lääkärin asia. Ok. Hoitaja jolle aikani oli oli jo lähtenyt pois joten lupasivat soittaa uuden ajan minulle.

Seuraavana päivänä soitin miksei soittoa ole kuulunut ja hoitajan aikaa varattu.
Sitten asiat vasta mutkittuivatkin. Minulle sanottiin puhelimessa että hoitoni tapahtuu nyt mielenterveyskeskuksessa, josta minulle kukaan ikinä siis ei ole mitään kertonut. Ainoa kontakti sinne on ehkä alkava DKT-ryhmä jossa kävin eilen ensimmäisessä haastattelussa, joka alkaa joulukuussa ja jonne en vielä edes tiedä hyväksytäänkö minut. En ole muuten edes koskaan käynyt koko puljussa enkä tiedä siitä mitään.

No menin ak psyk polille ja selvitin asiaa ja lääkäriajan varasivat minulle nyt tiistaiksi.

Olen kyllä aika väsynyt siihen että kun on voimat täysin loppu niin siltikään ei missään oteta vakavissaan mitään... ☹️(
Kaikki tahot sanovat vaan että mene tuonne ja mene sinne ja tee sitä ja tätä, ja lopulta on pää ihan pyörällä että kuka tässä nyt olikaan se psykiatri ja omahoitaja kenen piti hoitaa näitä asioita..
No nyt tässä yöllä soitin Mielenterveysseuran kriisipuhelimeen ja totesin ettei minua ei haluta enää edes siellä kuunnella ☹️
Vastaaja oli erittäin tyly ja lopetti puhelin 15 minuutin jälkeen vedoten muihin soittajiin jota en kyllä usko. Olen siis ennenkin soittanut asioistani sinne ja kertonut kaiken aika suoraan ja epäilen että nekään ei jaksa minua.

Miksi??? Miten tälläinen on mahdollista v. 2016 Suomessa?
Minulle sanottiin peruskoulussa että on lottovoitto syntyä Suomeen, mutta olen kai joko tuhlannut sen lottovoiton tai sitten jossain muussa on pahasti joku vialla, mutta missä? Minussa itsessä vai hoitopaikoissa?

Sitähän se hoito suomessa on, pompottelua henkilöltä toiselle. Ihan en pysynyt kärryillä noista kuvioista. Onko tää akuuttipsykiatria pkl, jokin päivystyspkl:n kaltainen paikka siis? Ja mielenterveyskeskus on pitempi aikaista hoitoa varten. Itsellä myös epävakaa persoona, ei päihde taustaa. Mikä tuo DKT-ryhmä on? Dialektinen käyttäytymisterapia? On kyllä hyvä, jos pääset nyt paikkaan, johon hoitokontakti on pidempi aikainen 🙂 Ymmärrän, että kaikki tuntuu kaaosmaiselta, sellaiselta itsestäni aina yleensä uusien epävarmuustekijöiden kanssa tuntuu. Enkä ihan ymmärtänyt tuota sinun kuviota kunnolla. Mutta nyt sinulla on siis tiistaina aika? Lääkäri varmasti määrää jotain, että on helpompi nukkua.

Pompula kirjoitti 4.9.2016 15:3

Sitähän se hoito suomessa on, pompottelua henkilöltä toiselle. Ihan en pysynyt kärryillä noista kuvioista. Onko tää akuuttipsykiatria pkl, jokin päivystyspkl:n kaltainen paikka siis? Ja mielenterveyskeskus on pitempi aikaista hoitoa varten. Itsellä myös epävakaa persoona, ei päihde taustaa. Mikä tuo DKT-ryhmä on? Dialektinen käyttäytymisterapia? On kyllä hyvä, jos pääset nyt paikkaan, johon hoitokontakti on pidempi aikainen 🙂 Ymmärrän, että kaikki tuntuu kaaosmaiselta, sellaiselta itsestäni aina yleensä uusien epävarmuustekijöiden kanssa tuntuu. Enkä ihan ymmärtänyt tuota sinun kuviota kunnolla. Mutta nyt sinulla on siis tiistaina aika? Lääkäri varmasti määrää jotain, että on helpompi nukkua.

No joo siis eihän tässä itsekään oikein kärryillä pysy :/
Joo akuuttipsykiatrian pkl on akuutteja tilanteita varten sairaalalla, vähän kuin tehostettua avohoitoa ja siellä on päivystävä psykiatri ja kaikki, ja mielenterveyskeskus nimenomaan ei niin akuutteja tapauksia varten. Tarvittaessa ne siirtää sitten paikasta toiseen tilanteen mukaan.
Pähkinänkuoressa tilanne on mulla nyt se että jäin ilman masennuksen hoitoa kun Päihdeklinikka on päihdeongelmia varten eikä siellä edes psykiatria ole.

Ja joo dialektista käyttäytymisterapiaa, sitä mulle suositeltiin, oon kerran käynyt yli vuosi sitten siellä ja lopetin kesken kun voimat loppu. Ja muutenkin nyt suhtaudun siihen aika skeptisesti. Turha tässä kuitenkaan mitään ihmeparantumisia yhtäkkiä odottaa siitäkään.

Kaaos on kyllä aikalailla kuvaava sana kaikelle. Sitä vaan tuntuu niin kuin kaikki olisi jotain ihme pyöritystä ja tässä on jonkinlaisena pelinappulana vaan. En tiedä, mutta sinne osastolle pyrin nyt vielä vaikka väkisin.

Ei mikään ihmeparantuminen ole edes realistista. Epävakaan kyllä kannattaa käyttää kaikki oljenkorret, jos vaan jaksaa. Miksi sinne osastolle haluat pyrkiä? Juotko, vai oletko juomatta? Pelkäätkö juovasi ja onko sinulla joku päihdepuolen tukihenkilö? Olen ymmärtänyt, että siellä puolen tätä tukihenkilö toimintaa olisi, mutta kattaako kaikkia...

Joka tapauksessa; asia ja päivä kerrallaan! 🙂

Pompula kirjoitti 5.9.2016 20:8

Ei mikään ihmeparantuminen ole edes realistista. Epävakaan kyllä kannattaa käyttää kaikki oljenkorret, jos vaan jaksaa. Miksi sinne osastolle haluat pyrkiä? Juotko, vai oletko juomatta? Pelkäätkö juovasi ja onko sinulla joku päihdepuolen tukihenkilö? Olen ymmärtänyt, että siellä puolen tätä tukihenkilö toimintaa olisi, mutta kattaako kaikkia...

Joka tapauksessa; asia ja päivä kerrallaan! 🙂

En mä tiedä, kotona vaan ahdistaa olla niin paljon että haluaisi hetkeksi pois täältä rauhoittumaan jonnekin. Siksi mietin osastoa mutta se nyt näyttää olevan poissuljettu toistaseksi.

Eikä ne nyt eilen lääkärissä edes uskonut mua kun sanoin että tarviin sairaslomaa ja lääkityksen. Pitäisi kuulemma mennä jonnekin ryhmätoimintoihin ja sitä kautta "todistaa" olevansa työkyvytön, mitä en ihan ymmärtänyt. Miten ne voi olettaa että jaksan käydä jossain ryhmissä kun sanon että en jaksa edes tiskata, ja miten vaikka kävisinkin niin se todistaisi että en pysty työhön. Käsittämätöntä?? ☹️

Kai ne kuvittelee että kun keväällä valmistuin koulusta työharjoittelun saatuani ja 2,5 vuoden sairasloma/kuntoutustuki loppui niin nyt sitten olen maagisesti parantunut kaikesta ja hyvässä vireessä. Ahdistaa kun ei kukaan kuuntele mitä oikeasti sanon ja mikä on tämän hetken tuntemus vaan vedotaan johonkin mitä on kuukausia sitten ollut tilanne.
Toisaalta onneksi työtilanne on nyt se muutenkin ettei ole pelkoa siitä että mihinkään töihin joutuisi. Työkkäriinkin soitin ja kerroin että jos haastatteluihin joutuu niin kerron ihan rehellisesti että en ole työkunnossa.

No, mutta koska sitä sairaslomaa en saanut eilen akuuttipsykiatrian polin lääkäriltä niin meni hermot totaalisesti ja menin TK:n päivystykseen lääkärille ja nyt on seur. viikon loppuun asti saikkua.

Vaihtelevasti olen juonut nyt. Oli minulla kesällä tukihenkilö päihdeklinikalta mutta se joutui lopettamaan jo aikaa sitten. Sen jälkeen ei ole ollut ketään varsinaista tukihenkilöä. Nyt koittanut vaan itse sinnitellä. Eihän tää helppoa ole raittiina olla kun elämä on ihan palasina ja vielä kaikki hoitotahot vähättelee omaa pahaa oloa ja lyttää vaan lisää. Ihan kuin ne haluaisi oikein että teen itselleni jotain. Saavat jotain sairasta mielihyvää ihmisten kidutuksesta.

Mut päivä kerrallaan vaan pakko jaksaa. Vaikka onkin pelkkä ihmisraunio. ☹️

He tarkoittaa ryhmätoiminnoilla sitä DKTaa? Mene ihmeessä sinne! Saisitko itsellesi uuden tukihenkilön? Toisaalta tuosta ryhmästäkin voi olla paljon apua 🙂 Hyvä, että olet kuitenkin saanut hoidettua asioita.

Pompula kirjoitti 8.9.2016 15:21

He tarkoittaa ryhmätoiminnoilla sitä DKTaa? Mene ihmeessä sinne! Saisitko itsellesi uuden tukihenkilön? Toisaalta tuosta ryhmästäkin voi olla paljon apua 🙂 Hyvä, että olet kuitenkin saanut hoidettua asioita.

Ei kun siis jotain tälläisiä päivätoimintakeskuksen ryhmiä, vertaistukiryhmiä jne..
Mutta ei mulla tällä hetkellä sellaisiin ole voimavaroja lähteä, ahdistaa olla ihmisten ilmoilla. Se DKT alkaa vasta joskus joulukuussa aikaisintaan.

Tänään varsinkin olen koko päivän tuntenut ihan jäätävää kuolemanpelkoa ja äärimmäistä voimattomuutta ja mitättömyyttä. Mietin että pitäisikö kirjoittaa nämä tuntemukset ylös niin saisi kerrottua paremmin vastaanotoilla olonsa. Voisin kyllä myös kysyä uutta tukihenkilöä..

Kiitos Pompula tuhannesti kun jaksat tsempata..
Löytyykö täältä ketään muita meidän lisäksi joka pystyisi jotenkin samaistumaan?