Ajattelin kirjoittaa kun en tiedä enää mitä tekisin, mitä ajattelisin ja miten selviän.

Elämäni kääntyi aivan päälaelleen.
Tapasin unelmieni miehen ulkomailla työmatkalla, suuressa kaupungissa uudessa täysin erilaisessa kulttuurissa.
Rakastuin tulisesti. Määräaikainen työsopimukseni oli juuri päättymässä ja päätin että lähden ko.maahan etsimään töitä jossa mahdollisuudet ja palkat ovat hyvät.
Olen aina tiennyt saavani töitä helposti, onnistun työhaastatteluissa ja saan yleensä haluamani työpaikan.
Vuokrasin asuntoni pois ja lähdin matkaan, kohti suurta seikkailua.
Elämäni mies odotti minua lentokentällä suuren kukkapuskan kanssa. Ajattelin että tämä on nyt tässä, elämäni.
Elämä oli aluksi tosi ihanaa, meitä yhdisti yhteiset harrastukset ja asiat, kuntoilu jne.

Elämää alkoi rasittaa ensiksi työttömyyteni, työnsaanti ei ollutkaan helppoa, kävin useissa työhaastatteluissa mutta ei tärpännyt, tilalle palkattiin halpaa työvoimaa ( jollaisella palkalla en olisi millään voinut tehdä työtä ). Työ oli todella kiven alla ja tiesin jos en sitä saa, en saa viisumia.

Minun mieleni alkoi kiristyä ja tietysti osoitin kaiken pahanoloni mieheen joka omalta osaltaan yritti olla tukenani ja tehdä olosuhteet minulle hyviksi. Eihän minulla muita siellä ollut. Minulta alkoi loppua rahat ja oloni meni tukalammaksi vaikka tämä mies lupasi auttaa rahallisesti mutta minulle on ollut aina todella tärkeää oma toimeentuleminen ja en halunnut ottaa häneltä aina rahaa koska olen aina pärjännyt omillani.
Asuimme kaukana keskustasta ja päiväni menivät nukkuessa ja kävin ehkä salilla, ystäviä en juuri saanut koska minulla ei ollut työtä.
Ystäviä oli miehen kautta hänen kaveripiirissä mutta kaipasin kovasti naisen seuraa ( nainen kun olen ). Asuimme tämän ajan ns. huoneistohotellissa jossa ei ollut kodin henkeä, paikka oli masentava, minä aloin masentua.
Ajatuksena oli että muuttaisimme heti uuteen asuntoon kun saisin työtä.

Tuntui etten voi antaa hänelle mitään, kun kotona ei voinut tehdä mitään, laittaa edes ruokaa.
Minulle ei kelvannut lopulta mikään, minulla oli paha olla, itkin paljon, valitin ja valitin kunnes räjähdin jolloin mies otti tämän itseensä todella pahasti.

No jatkoimme ja selvisimme vaikeuksista, minä halusin ajatella positiivisemmin lopettaa turhan valittamisen, mutta eihän sitä ihminen noin vaan muutu koska työtilanne, rahatilanne ei muuttunut. Minua ahdisti kaikki, rakastin paikkaa ja maata mutta kulttuuri hieman ahdisti ja ajattelin myös hyvin pitkälle kaikkia asioita, miten selvitä tulevaisuudessa jos menemme naimisiin, lapsistamme tulee eri uskontokunnan edustajia ja jos tulee ero ne voivat jäädä miehelle. Näitä asioita oli ehkä turhaa ajatella siinä vaiheessa. Minua ahdisti myös se koska mies tykkäsi paljon naisista, katseli heitä melko avoimesti, mutta osoitti kyllä aina rakkauttaan minulle.
Juttelimme tulevaisuudesta, mies sanoi että voimme käydä paljon suomessa mutta kauhuksemme huomasimme että hän ei saa helposti viisumia suomeen, se oli järkytys.
Mies ei myöskään kaikesta huolimatta ollut helppo luonne .

2,5 kuukauden jälkeen jouduin palaamaan suomeen koska viisumini umpeutui, Kaikista vaikeuksistamme huolimatta tarkoituksenamme oli että palaan takaisin ko.maahan kuukauden päästä, siihen väliin järjestimme matkan jolla olimme viikon. ’
Matka oli yhtä helvettiä, mies valitti joka asiasta ko.paikassa, ruoasta, hotellista jne
( hän ei ole matkustanut paljoa kun taas minä olen matkustanut todella paljon jo työni vuoksi ). Pinna alkoi kiristyä, ja kun hän taas heräsi pahantuulisena, minulla paloi pinna ja sanoin hänelle pahasti, typerästä kärjistyneestä riidasta johtuen hän halusi jättää minut lomalla, siitä seurasi itkua ja ahdistusta, lopulta hän sanoi että minun täytyy antaa hänelle aikaa palautua riidasta ja sanoistani, minun syyni oli kaikki.

Kun meillä oli kaikki hyvin, asiat olivat hyvin. Mutta tämän riidan jälkeen aloin epäillä hänen tunteitaan ja minulla oli paha olla.
Loman viimeiset päivät olivat ihania ja kun lähdön hetki koitti minulla oli tunne etten näe häntä enää vaikka sovimme että pidämme suunnitelmastamme kiinni.

Ajan jonka olin suomessa hän bailasi paljon ( kävimme myös yhdessä paljon ulkona ja aina yhdessä ) ja kaikki muu oli tärkeämpää tekemistä kuin minä. Halusin kovasti että hän tulisi esimerkiksi nettiin juttelemaan mutta hänellä oli aina tärkeämpää tekemistä, hän ei ole kyllä koskaan pitänyt online jutustelusta.
Lopulta hän antoi minulle vaihtoehdot en saa koskaan suuttua, valittaa, painostaa häntä niin sitten voimme olla yhdessä, painostaminen oli hänen mielestään sitä kun halusin häneltä iltaisin huomiota ja olin vuokraamassa asuntoni pitkäksi ajaksi pois, torjuin monta työtarjousta suomesta ja järjestin elämäni lähtöä varten, halusin kovasti tukea että tuntisin että hän on siellä minua varten. En tietenkään voinut luvata näin, kaikki ihmiset riitelee.

Suhteemme loppui, en voinut luvata hänelle että muutun täysin, kyyneleet ovat loppumattomat, elämä ahdistaa ja kaikki stressi elämästä kaatuu nyt päälle.
Olen koditon koska asunto on vuokrattu ja vuokrasopimusta ei saa purettua heti. Asun ystävän nurkissa. Olen ollut työtön keväästä asti mutta sain vanhan työni takaisin joka tarkoittaa matkoja ko.maahan, en tiedä miten kestän yöpyä jopa samassa hotellissa jossa meillä oli upeita hetkiä.

Olemme jutelleet, olen kertonut hänelle tunteistani, hän ei halua oikein jutella, hän on välillä välinpitämätön, mutta hän haluaa tavata kun tulen työmatkalle ko.maahan, en tiedä pystynkö kun en tiedä pystynkö koko työmatkaan.

Elämäni muutti yhdessä sekunnissa ja taas toisessa. Olen vahva ihminen mutta nyt en jaksa, menetin ihmisen jota rakastin niin paljon ja joka rakasti minua mutta hylkäsi minut nyt.
Syytän vain itseäni, herään itkien, haluan tämän elämän takaisin ja tämän ihmisen vaikka vaikeuksia oli. Hän ei kuitenkaan taida haluta minua.

Olen todella stressaantunut kaikesta, ja viikonloppuna minulla räjähti jotain päässä ystäväni juhlissa ja huusin aivan viattomalle ihmiselle, hävettää.
Minusta tuntuu etten jaksa enkä pärjää ja kukaan ei minusta pidä. Tiedän ettei vika ole vain yhdessä ihmisessä mutta omat itsesyytökset ovat hirvittävät.
Miksi minä en onnistunut ja miksi olen hirveä ihminen jota ei voi rakastaa ?