Kun isä ei jaksa enää
Tuntuu oudolta kirjoittaa ja murehtia jonnekkin palstalle, mutta ehkä tämä tuo hetken helpotuksen.
Perhe-elämämme on yhtä helvettiä. Meillä on kaksi lasta 5- ja 2-vuotias. Kova meno päällä kokoajan, kuten arvata saattaa. Avopuolisoni huutaa heille kokopäivän naamapunaisena lähinnä tietokoneen tai TV:n luota. Itse puutuin tähän aikani, mutta se meni aina tappeluksi. Lapset siitä vaan kärsii…Tai en tiedä…turhaan kai toisen virheitä tähän luettelen. Toivoisin vaan että hän tekisi heille oikeaa ruokaa kokkailisi, tarjoaisi kasviksia. Laittaisi nukkumaan muutenkin kuin huutamalla. Jotta joka ilta nukkumaan meno ei olisi repimistä ja itkemistä.
En ole itse tietenkään täydellinen. En huomio puolisoa enää koskaan, en vain voi sietää häntä enää. Minä herään joka, joka ikinen aamu lasten kanssa että hän saisi nukkua. Valmistan ruokaa ja siivoan. Opintoni on pysähtyneet täysin. Masennukseni on palannut, pääni tuntuu raskaalta, oksettaa, olen epätoivoinen ja ahdistunut. Taas sama helvetti on alkanut. Ajattelen vaan itseni tappamista kokoajan. On niin saatanan paha olo, mistä ei ole mitään keinoa pois.
Olen pitkää, vuosia käynyt lääkäreissä ja syönyt lääkkeitä. Mikään ei auta. Tämä saatanan muijakin ahdistaa minua niin helvetisti. Niin miksi olla sitten yhdessä? Lasten takia. Kuka huolehtii lapsista jollen minä? Mitä heistä kasvaa jos syövät mitä tahansa ja saavat aina huutoa.
Hei,
hyvä että kirjoitit, olet saaanut jonkun narun pään auki. Ymmärrät varmaan itsekin, että nyt on aika tehdä asialle jotakin; perhe-elämänne kuulostaa aikamoiselta ruutitynnyriltä. Ei ole ihme, ettet jaksa - tuossa tilanteessa ei tarvitse jaksaakaan. Pystytkö ikinä juttelemaa rauhassa vaimosi kanssa, mitä hän ajattelee asiasta? Aivan varmasti hän on myös psyykkisesti huonossa kunnossa ja tarvitsee apua, niin kuin te molemmat.
Ellei vaimosi suostu hakemaan apua yhdessä sinun kanssasi, tee se itse. Heti. Huomenna. Soita sosiaalityön päivystävään numeroon ja kysy heiltä, mistä kannattaa lähteä apua hakemaan. Sitä on tarjolla monissa paikoissa ja vieläpä ilmaiseksi. Perheneuvolat, kirkon peheasiainkeskus jne. Näytät olevan vastuussa koko ruljanssin pyörittämisestä ja se ei ole oikein; molemmilla puolisoilla on perhe-elämässä yhtääinen velvollisuus hoitaa kotia ja lapsia. Lapset tulevat sitä levottomammiksi, mitä huonompi heillä on olla. Voimia sinulle avun hakemiseen! Laita viestiä, oletko päässyt tilanteessa eteenpäin ja mitä kautta. Ennen kaikkea: älä jää yksin, hyvä ihminen, vaan hae apua !!!
Niin. Joskus ne asiat on pistettävä järjästykseen tavalla tai toisella, siis jo lastenkin takia. Eipä tässä ulkopuolisena paljon elämäohjeita pysty antamaan. Itse hakisin ehkä perheterapiaa ja jos tilanne ei lähtisi korjaantumaan niin sitten ero. Täytyisi muistaa noita vanhoja aforismeja joissa seisoo myös viisautta. Parempi kertarysäys kuin ikuinen kitinä. Jaksamista ja hyvää joulunaikaa.