Kun elämä pelottaa
Kun elämä pelottaa… Olen sairastanut kauan, liki 20 vuotta. Tunnen sairauteni hyvin ja osaan elää sen kanssa, jotenkin. Kuitenkin pelkään elämää, tuntuu ettei todellakaan tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Vaikka samoja asioita ne usein on: pelkoa, ahistusta, oireita ja tuskaa. Olen elänyt ne moneen kertaan läpi, mutta kun ne tulevat, tuovat ne mukanaan aina jotain, joka yllättää. Siksi pelkään, kun tuttu onkin tuntematonta. Se voi olla raskaampaa kuin ennen tai välillä helpompaakin. Mutta, kun sitä ei tiedä. Koskaan ei tiedä, miten pärjään vai pärjäänkö ollenkaan. Haluaisin päästä tästä tulevaisuuden pelosta pois. Mutta en tiedä keinoja siihen. Onko kukaan kokenut samaa?
Sillä erotuksella että oma sairauteni on kestänyt jo 24 vuotta, luulen että sairastamme samaa tautia.
Vaikka monia asioita on jo tässä vaiheessa kokenut moneen kertaan, niitä ei vain osaa asettaa päässä järjestykseen siten, ettei enää pelkäisi tulevaa jo valmiiksi. Monet tilanteet on siedättyneet niin, että niihin pystyy osallistumaan, mutta joka kerta se pelko yllättää silti. Tämä on turhauttavaa.
Jakselehan.
Rakas ElliNelli (tykästyin heti nimimerkkiisi 😍), onko sinulle tapahtunut jotakin sellaista kamalaa, mikä on jättänyt syvät arvet? Onko sinua kohdeltu kaltoin tai oletko joutunut pettymään usein?
Entä osaisitko kertoa mitään hyvää elämästäsi, minkälaiset asiat saavat edes hetkeksi ilahtumaan?
Oma vaatimaton neuvoni on, että yrittäisit lisätä jokaiseen päivään pienen "oman hetken", jolloin teet jotain erilaista. Milloin olet viimeksi käynyt metsässä kävelemässä? Entäpä kokeillut kuinka monta eri ilmettä pystyt peilikuvallesi näyttämään? Juossut sateessa? Huutanut hiljaisuudessa? Tanssinut yksin pimeässä? Leikkinyt leikkipuistossa?
Tee vaikka lista mieleesi tulevista asioista tai yritä olla mahdollisimman spontaani. Rohkeutta sinulle! 🙂