Kevät ahdistaa joka vuosi. En ole koskaan ollut kesäihminen, en siedä lämpöä tai kirkasta. Kevät itsessään on ihan kiva vuodenaika, mutta se tarkoittaa väistämättä kesän tuloa. Ei pitäisi vielä ahdistua kun luntakin on vielä maassa, mutta minkäs teet. Ahdistukselle on vaikea sanoa, että mene pois.

Tuo otsikko muuten, Kun elämä pelottaa, se kertoo minusta paljon. Vuosien varrella olen alkanut pelkäämään paljon asioita. Pelkään ihmisiä, sosiaalisia tilanteita, julkisia paikkoja, puhelimella soittamista, sairastumista. Pelkään ahdistusta ja pelkäämistä. Siis pelkään pelätä.

Lisäksi minusta on tullut kamalan säikky. Ulkona kävellessä säikähdän ohi ajavia autoja. Kaikki kovaääninen tai yllättävä saa minut säikähtämään.

Kotiovesta ulos lähteminen on usein tuskien takana. Voin pyöriä kolme-neljä tuntia ympäri kämppää ja miettiä lähikauppaan lähtöä.

Hei, Leijonamieli. Saanko pikkuisen sotkeutua ketjuusi?

Mut sai ajattelemaan tuo kevään odottaminen. Periaatteessa mun mielestä kevät on ihan kivaa aikaa, ja kesääkin odotan, mutta kevät vuodenaikana, jona kaikki tapahtuu nopeasti, tuntuu ahdistavalta. Vihreys ryöpsähtää päälle, valo, kaikki... Kesään mennessä pääsen uuteen kasvuun kiinni, ja sen jälkeen on hyvä. Mutta tuo kevät...! Vaikeaa.

Tervetuloa takaisin joukkooon. Muistan nimimerkkisi hyvin, ja on vaikea uskoa, ettet olisi ollut täällä vuoteen...🙂

Hei Jardin Prive, sotkeudu vaan. (Ja sotkeutukaa muutkin, jos joku lukee tätä.) Hauska kuulla, että muistat nimimerkkini, en tosiaan ole ollut täällä aikoihin. Mietin yhtenä päivänä, että miksi olen valinnut nimeksi Leijonamieli? En ole mieleltäni kuitenkaan kovin vahva. Kai se liittyy siihen kirjaan Veljeni Leijonamieli.

Vuodenajat on ihmeellisiä juttuja, miten paljon ne voi vaikuttaa mielen vointiin. Hyvässä ja pahassa. Mä tykkään syksystä ja talvesta, hämärästä, pimeästä, viileästä, kylmästä. Tälle keväälle osuu monta asiaa, jotka aiheuttaa huolta ja stressiä. Tulee siis erityisen hankala kevät. Siksi mä tulin tänne kirjottamaan, josko se helpottaisi. Saisin jakaa elämää teidän muiden kanssa. 🙂🌻

Pienestä se on kiinni, että kaikki menee päin helv... Kissa oksensi sängylle enkä ehtinyt nostamaan sitä pois tai laittamaan mitään alle. Jouduin vaihtamaan lakanat ja pesemään peittoa oksennuksen kohdalta.

Ei tässä ole mitään epätavallista, kissat oksentelee karvapalloja ja ne tekee sen sillon kun niiden tarvii. Ei se katso paikkaa. Just nyt vaan oli huono hetki. "Kaikki" muukin oli jo pielessä ja sitten vielä tämä. Mulla lähtee helposti niin suuriin mittakaavoihin asiat. Suunnilleen koko universumi räjähtää jostain pienestä jutusta, jos hetki on väärä.

Onko muilla tätä? Pienistä asioista tulee ihan suhteettoman suuria. Sitten koko päivä tai viikko on pilalla, ahdistus kasvaa ja vaan itkettää. Jonain toisena hetkenä sama asia on ihan pikkujuttu, joka ei harmita yhtään.

Hei Leijonamieli.
Halusin vastata kysymykseesi ja kertoa, että silloin kun itselläni ei mene hyvin, kaikki pienetkin asiat ottaa päähän. Minulla on myös kissa jonka tempaukset ja ihan arkisetkin askareet aiheuttaa joskus paljon mielipahaa. Ja sitten taas toisinaan ei ollenkaan. No, kissa ei siis ole syypää tähän.
Sama on kevään tulon kanssa. Jos elämä sujuu ja ei ole suurempia murheita niin se on vain ihanaa aikaa. Vaan jos pää täyttyy muutenkin suruista ja ahdistuksesta tms, kevään tulo ja luonnon herääminen ahdistaa. Luonto puhkeaa kukkaan ja itse tuntee olevansa vain nuukahtanut ja nuutumassa pois.
Tänä vuonna en osaa vielä sanoa. Menen vähän laidasta laitaan. Jotenkin tuntuu, että parempaan suuntaan tällä kertaa. Näin se elämä riepottelee.

Tänään pakotin itseni kävellen asioilla käymään. Olin kolmatta päivää sisällä ja alkoi seinät kaatumaan päälle. Yritän poistua kotoa joka päivä, mutta aina se ei ahdistuksen takia onnistu.

Hammaslääkäri on nyt varattu. Olisin toivonut saavani ajan aikaisemmin, mutta on oman viivyttelyni syytä, että se venyy. Ei voi mitään, toivottavasti ei tule kipuja ennen sitä.

Hei Tammenterho, kissat on ihania ja monena päivänä syy nousta ylös sängystä. On rutiineja, ruokkiminen, hiekkalaatikko, turkin harjaus ym, joiden ansiosta päivissä on jotain tolkkua. Mulla on jo vanhempi kissa ja siitä on sen takia enemmän huolta. Se tarvii ihan eri tavalla huomiota ja huolenpitoa.

Että voi aika kulua hitaasti. Olen tuijottanut ikkunasta taas hyvän tovin. Sitä mä teen tosi paljon. Osittain se johtuu dissosiaatiohäiriöstä, että voin vaan "unohtua" olemaan ja tuijottamaan. Tänään se on pelkkää tylsyyttä. Mikään ei huvita. Ruoka ei maistu.

Kauhea ahdistus iski yht'äkkiä. Välillä ahdistus hiipii pikkuhiljaa ja siihen osaa varautua, mutta joskus se tulee ihan puskista niinkuin nyt. Päässä kohisee, sydän hakkaa, mieli on pelokas, ajatuksista ei saa kiinni. Odotanko vai otanko lääkkeen, sitä nyt mietin. Joskus olotilat menee ohi ilman lääkkeitä.

Mä yritän lähteä pienelle kävelylle, se auttaa joskus ahdistukseen. Kotona pienessä kämpässä seinät kaatuu päälle. Tuonne liikenteen meluun lähteminen on vaan niin hemmetin vaikeeta.

Hei Leijonamieli, minun kissa on myös vanha. Mahtaneeko enää kauan elääkään. Epäilen, että on jo vähän dementikko. Mouruaa ja on vähän eksyneen oloinen.

Oletko kokeillut ahdistukseesi jotain hengitys- tai meditaatio/itsesuggestio harjoituksia? Niitähän on youtubesta ym paljon saatavilla.
Itse olen tallentanut suosikeiksi joitain joista olen tykännyt ja saanut niistä mielenrauhaa ja lohdutusta paljonkin.

Inhoan kirkkaita aamuja. Jos pimennysverhojen väliin on jäänyt pienikin rako ja aamuaurinko paistaa sisään, mä herään hirveeseen päänsärkyyn. Niin kävi tänään. Joskus kissa on ollut ikkunalaudalla ja sen liikkumisesta on jäänyt verhoihin välejä.

Kevät ei vaan kertakaikkiaan ole mun juttu. Ihmiset on aina niin innoissaan keväästä ja kesästä. Joskus tuntuu, että muut ei edes halua ymmärtää ja kääntävät puukkoa haavassa. ”Ole nyt iloinen kun aurinko paistaa. Kesä on lyhyt, nauti siitä. Ihanan lämmin!”

Itse pidän syksystä, mutta en mä pakota ketään tykkäämään siitä. Voin ymmärtää jos märkä ja pimeys harmittaa, enkä ala tyrkyttämään mitään sadekävelyä kenellekään.

Mistä johtuu että syksyä ja talvea saa inhota, mutta kevättä ja kesää ei?

Tämä sivustouudistus on minulle aivan liian hankala ja sekava. En jaksa alkaa opettelemaan ja etsimään ja sähläämään tämän kanssa. En kirjoita tänne enää. Hyvää jatkoa kaikille!