Olemme eronnut pariskunta, erosta muutama vuosi, välit eivät koskaan katkenneet täysin, syitä on monia. Halusimme että lapset ja lastenlapset voivat tavata meitä kumpaakin vapaasti ilman kireää tunnelmaa. Olimme naimisissa yli30 vuotta. Nyt tilanne se, että entinen puoliso on sairastunut levinneeseen syöpään. Kunto ei ihan hyvä, meillä ikäeroa yli 15 vuotta, eli hän on kohtapuolin 80.
Tilanne jotenkin ristiriitainen, välimme ovat hyvät mutta joskus asiat menneisyydestä pulpahtavat esille; hän ei ollut järin empaattinen, oli lähinnä tunneköyhä, saivartelevat ja sairaalloisen pihi. Hän on nyt luonani viikon, pari kuukaudessa eikä osallistu kustannuksiin, ostan hänelle mitä tarvitsee; kassillisen voiteita, kipulääkkeitä jne.
Milloinkaan hän ei lausu sanaa, kiitos.
Olettaa että palvelen häntä kuten avioliitossa ollessamme, kannan ruuat juomat hänen eteensä.
Minua harmittaa hänen olematon hygieniansa, ymmärrän että sairaus vie voimat mutta sellainen sottapytty hän on aina ollut.
Sohvalla istuessamme, hän riisuu sukat, repii ja kynsii ihoa jaloistaan ja antaa riekaleiden tippua matolle.
Jos mainitsen asiasta, hän suuttuu. Minä kuulemma nipotan.
Samaten hän säilyttää yön yli hikisiä sukkiaan ruokapöydällä! Kyllä ! Siitäkin sanoin nätisti mutta vihaiseksi hän tuli.
Hänen syöpänsä on parantumaton.
Lääke antaa lisäaikaa.
Kai minua askarruttaa se tavanomainen asia eli omatunto – jos en nyt auta häntä ja kun hän menehtyy minulle tulee taatusti tunnonvaivoja.
Naimisissa ollessamme, pyysin joskus kyytiä kirjastoon – hän sanoi silloin ettei ilmaiseen ylöspitoon kuulu kyytimisvelvollisuus. Asuimme maalla eikä minulla ollut ajokorttia.
Hänen piti väen väkisin rakentaa taloa vaikka tiesi että kaikki olisi minulle vaikeaa, työssäkäynti, asiointi yleensä.
Lapsemme ovat hyviä lapsia, heillä on omat elämänsä, perheensä, työnsä.
Nyt kun virallisesti olemme eronneet, olen ajatellut että olisi mukavaa kun olisi joku juttukaveri, en välttämättä haluaisi enää naimisin tms.
X-mies katsoo asiakseen kontrolloida elämääni, jos tapaan kaupassa tms jonkun tutun miehen joka tervehtii kuten naapureita tervehditään- x on hyvin aggressiivinen, piikittelee miten mummo on villiintynyt, ovat vain ulkonäöltä tuttuja tai naapureita.
Elän hyvin vaatimattomasti, en polta enkä käytä alkoholia.
Välistä tuntuu että vuodet valuvat ihan hukkaan, autan x:ää mielelläni mutta kun hän ei tule vastaan edes puolitiehen..