Kun ei jaksa omissa nahoissaan
Olen huomannut itsestäni ja etenkin lähimmäisistäni, etten jaksa enää.
Ainut iltojeni ratto, on tissuttelu kaljojen kanssa.
Olen ollut kuukausia ilman, ja tiedän, että ilo ilman jotain päihdykettä, on teeskentelyä.
Sanotaan, että humalaisten ja lasten suusta totuus tulee ilmi. Totta, ainakin toinen puoli.
Nyt huomasin jotain hälyttävää. Tuli pieni, sanamuotoinen riita avokin kanssa. Kun lähti hakemaan täydennystä, toivoin, ettei tulisi koskaan takaisin,,,
Toivoin, että jäisi vaikka auton alle.
Tiedän, että tuntemus menee nopeasti ohi, enkä ihan aikuisten oikeasti, sellaista toivo.
Jos näin kävisi, niin hyppäisin samaan hautaan varmaan oitis.
Menkat painaa päälle. Ja turhaa on elämä.
Se on se ongelma, että tiedän, miten tylsää minulla on selvin päin.
En jaksa arkea, ellei ole muutamaa keskikaljaa odottamassa.
Toivoton taisto taivaan valtoja vastaan!
Toivottavasti Vaeltaja-ihmettelijä vastaisi, tai ainakin haukkuisi maan rakoon,,,
Lääkityskin on, vaikka ei siitä saa niitä impulsiivia viihdykkeitä. Olenkohohan sitten ihan narsissi, mää ja tiijä.
No vaikea sinun on ilman tissuttelua olla, jos avokkisi harrastaa sitä myös. Näin ymmärsin viestistäsi. Tissuttelun tilalle pitäisi saada jotain muuta mielekästä tekemistä. Erilaiset järjestöt ja yhdistykset järjestävät ohjattuja kerhoja ja toimintaa. Niitä voi netistä vaikka hakea. Voisitte vaikka molemmat mennä. Pystytkö puhumaan tästä avokkisi kanssa? Tsemppiä!
Hei,
kiitos viestistäsi. Yleensä se olen minä, joka enemmän haluaa tissutella.
Nyt on kuitenkin korkki jälleen kiinni. Ja olokin yllättävän hyvä
Eilen saatiin viimeiset puolukat kerättyä. Pitää taas rueta lenkkeileään yms.
Olemme molemmat sellaisia enemmän erakkoluontoisia, joten pitää rueta keksimään muuta mielekästä tekemistä.
Eipä korkki pitkään kiinni pysynyt,,,
Ei taida täällä tukinetissäkään alkoholin väärin/oikeinkäytön kanssa painivia olla.
Ystävän poika oli tullut uskoon, eilen sain tämän ilosanoman.
Mies vaan mietti, että noinkohan. Että ihan hyvä juttu sinänsä.
Minä tietysti otin herneen nenukkaan. Siitä, että edes epäili.
Mies sanoi, että johan raamatussa sanotaan, että epäilkää ja koetelkaa henkiä.
Aina löyty pienen pieniä ilon aiheita, mutta minä taas olen niin egosentrinen, etten näe metsää puilta,,,
Uskon kuitenkin, että Jeesus armahtaakin, vaikka itse en aina jaksa.
Pitäisi olla armollisempi itseä ja muita kohtaan.
Siitähän Jeesustakin syytettiin, jumalan pilkasta ja juomisesta ja syömisestä huorien ja publikaanien seurassa,,,
Itsestäni olen huomannut, että jos oikein masentaa, niin ei huvita edes kirjoittaa eikä yrittää mitään muutakaan.
Näin muodoin kaikki on teillä kuitenkin niin hyvin, että jaksatte tänne kirjoitella, vaikka minä kuulunkin tässä varmaan paariaan,,, kastittomiin, jos ruetaan hiuksia halkomaan.
Kirjoitanpa edes itselleni, kun muut ei viitsi vaivautua vastaamaan. Paitsi Repukka🌻🙂🌻