Kumppanini taloudelliset ongelmat rasittavat suhdetta
Hei
Kumppanini taloudelliset ongelmat rasittavat suhdettamme. Hänellä on aikaisemmasta YH-vaiheesta jäänyt laskuja hoitamatta, jotka ovat nyt päätyneet perintään ja ulosottoon.
Asia on ratkaisematta, eikä ulospääsyä näy. Kumppanini on työtön ja vailla kunnon ammattitaitoa. Vaikka velkapääoma ei olisi työssäkäyvälle ylivoimaisen suuri, ei ole näköpiirissä tilannetta jolloin hän saisi taloutensa tasapainoon saati, että voisi ryhtyä maksamaan velkojaan.
Hänen oma asenteensa ongelmaan on häpeilevä ja stressaantunut. Töihin meneminen ei onnistu ratkaisuna, koska ammattitaidottomana hän ei saa sellaista työtä jota haluaisi tehdä. Tavalliset duunarihommat eivät hänelle kelpaa. Olen sanonut, että nyt pitäisi hoitaa tämä ongelma pois päiväjärjestyksestä tekemällä mitä tahansa sellaista työtä, jonka hän voi saada. Myöhemmin velkojen helpottaessa olisi paremmin mahdollisuus toteuttaa unelmiaan.
Pelkään että velat ja ulosotot kaatuvat vastuulleni ennen pitkää, jos jatkamme suhdettamme. Nytkin joudun kantamaan suuremman taloudellisen vastuun. En uskalla sitoutua enempää. Kumppanini toivoo avioliittoa ja häitä, mutta itse en uskalla edetä asiassa. En ole vakuuttunut että hän pyrkii ratkaisemaan asiaa. Korkojen juostessa olisi syytä tehdä nopeita toimenpiteitä, mutta hän tuntuu olevan neuvoton.
Miten te näette asian? Onko kumppanin velkojen hoito myös minun vastuullani vai onko minulla oikeus olla osallistumatta? Miten olette ratkaisseet asian?
Tässä pari näkökulmaa asiaan.
Raha on vain rahaa ja jos sinulla on mahdollista kantaa suuremoi taloudellinen vastuu ja jopa maksella hänen velkojaan niin mikä ettei.
Mutta. Mielestäni avioliitossa ja muussakin parisuhteessa tulee voida kunnioittaa ja arvostaa toista. Jos raha-asiat ovat hänellä noin rempallaan eikä edes yritä niitä hoitaa, niin miten pitemmän päälle jaksat elää arkea hänen kanssaan.
Kuulostaa siltä että arvomaailmanne on erilainen. Hän piiloutuu pensaaseen ja ehkä vain odottaa mitä tuleman pitää tai että jokin ihme tapahtuu ja velat häipyvät.
Perheen perustamisen myötä menonne vain kasvavat kun pitää olla isompi asunto, auto ja lapsetkin kuluttuvat.
Puhun kokemuksesta.
Kiitos Pilvikki vastauksestasi.
Olen toki ajatellut voivani auttaa erityisesti kantamalla suhteessa suuremman vastuun perheen kuluista.
Tilanne tekee meistä täysin eriarvoisia tässä parisuhteessa. Minä olen töissä ja saan palkkaa. Hän on työtön ja velat juoksee korkoa. Tämä tekee minusta hallitsevan osapuolen, koska merkittävä osa elämästä kuitenkin toteutetaan rahan avulla. Vaikka olisin kuinka huolehtivainen, vastuullinen ja reilu, on tämä epäsuhta suhteessamme koko ajan.
Olen sitä mieltä, että hänen on lopulta kannettava vastuu veloistaan ja niiden seuraamuksista. Mielestäni ainoa keino on siihen se, että hän menee töihin. Tämän jälkeen hän ryhtyy maksamaan velkoja kunnes homma on hoidettu. Jos suhde kestää, autan kumppaniani matkan varrella huolehtimalla suuremmalla suhteella perheen kuluista.
Minulle olisi nyt tärkeää nähdä toimeliaisuus ja halu hoitaa tämä ongelma pois, vaikka ei se helppoa tule olemaan. Nyt minulla on epäluottamus ja pelko, että tämä asia on riesanamme ikuisesti. Kumppanini purnaa jo nyt tilanteen eriarvoisuudesta ja vaatii tasapuolisempaa päätösvaltaa. Minä haluaisin nähdä ensin että hän ottaa askeleita hoitaakseen asiaa, jotta voisin tulla vastaan. Pelkään että jos sitoudun lisää tähän suhteeseen, joudun lopulta maksamaan velat, koska eihän näin eriarvoisesti voi loputtomasti elää.
Edelleenkin mietin, mahtaako kenelläkään muulla olla kokemuksia vastaavasta tilanteesta ja miten se on hoidettu?