Ihan ensimmäiseksi keskustelet, velkojan/velkojien kanssa, kaikkea voi sovitella ja järjestää uudestaan, pankki on yleensä se ensimmäinen, mistä apua löytää. Mutta, sinne on mentävä ja puhuttava, puhuttava just niinkuin asiat on ja mitkä on omat ajatukset asioiden selvittämiseksi. Ulosotonkin kanssa voi sopia sopivasta maksuohjelmasta.
Tiedän, kun asiat alkavat kasaantua, niin sitä jotenkin lamaantuu ja antaa olla, mutta pitäisi toimia, ottaa yhteyttä ennen laskuneräpäivää ja sopia paremmin sopiva päivä, tai sopia maksuohjelmasta.
Sitten tuohon, ettei ole ihmistä tai ihmisiä ympärillä, joiden kanssa voi jutella elämän ongelmista. Nykymaailma on mennyt siihen, ettei edes naapuria tunneta, sukulaiset on usein kaukana, jokainen elää omassa kolossaan ja sieltä korkeintaan vilkaistaan, alta kulmien, millaisia ihmisiä siinä lähellä elää. Parisuhteen ei tarvitse olla ainoa ihmissuhde, vaan omia ystäviä saa ja pitääkin olla, maailma on hyvin kapea, jos sitä eletään vain ihan omissa ympyröissä. Mutta, miten solmia uusia ystävyyssuhteita onkin sitten ihan oma taiteenlajinsa.

helemi kirjoitti 1.8.2008 7:11

Ihan ensimmäiseksi keskustelet, velkojan/velkojien kanssa, kaikkea voi sovitella ja järjestää uudestaan, pankki on yleensä se ensimmäinen, mistä apua löytää. Mutta, sinne on mentävä ja puhuttava, puhuttava just niinkuin asiat on ja mitkä on omat ajatukset asioiden selvittämiseksi. Ulosotonkin kanssa voi sopia sopivasta maksuohjelmasta.
Tiedän, kun asiat alkavat kasaantua, niin sitä jotenkin lamaantuu ja antaa olla, mutta pitäisi toimia, ottaa yhteyttä ennen laskuneräpäivää ja sopia paremmin sopiva päivä, tai sopia maksuohjelmasta.
Sitten tuohon, ettei ole ihmistä tai ihmisiä ympärillä, joiden kanssa voi jutella elämän ongelmista. Nykymaailma on mennyt siihen, ettei edes naapuria tunneta, sukulaiset on usein kaukana, jokainen elää omassa kolossaan ja sieltä korkeintaan vilkaistaan, alta kulmien, millaisia ihmisiä siinä lähellä elää. Parisuhteen ei tarvitse olla ainoa ihmissuhde, vaan omia ystäviä saa ja pitääkin olla, maailma on hyvin kapea, jos sitä eletään vain ihan omissa ympyröissä. Mutta, miten solmia uusia ystävyyssuhteita onkin sitten ihan oma taiteenlajinsa.

Kiitos kun vastasit.
Olisinkin myös tosi tosi onnellinen jos joku lukijoista vastaisi minulle myös tuohon ihmissuhdepuoleeni , kun siis ei ole ketään.

Kun tuntuu siltä, että mielenterveys alkaa horjua, MIKÄ on se ensimmäinen mistä kannattaa lähteä liikkeelle, kehen ottaa yhteyttä . Minä tiedän että joko annan nyt vaan olla ja asioiden kasaantua tai sitten on saatava se apu NOPEASTI. Minusta ei ole siihen, että odotan jotain aikaa monta viikkoatai pöivää.

Onko lähellä, joku mielenterveystoimisto tai vastaava, luulisin, että sielläkin päivystysaikoja. Pitää myös osata sanoa, että tilanne on tosi paha.
Onko sinulla sukulaisia lähimailla, tai kauempanakin, heihin voi ottaa yhteyttä vuosienkin päästä, sitä kautta elämänpiiri laajenee. Ei pidä ajatella, että kun minä nyt olen näin "epäonnistunu ja mitätön", mitä ne sukulaisetkin ajattelee? Olen ihan omakohtaisesti huomannut, että veri on vettä sakeampaa.

Hei yksinäinen!
Täällä tuntuu olevan montakin samankaltaisissa olosuhteissa kamppailevia ihmisiä. Minulle kävi siten, että omien "mokien" siis ajattelemattomasti muutin paikkakuntaa vähän liian monta kertaa, liian lyhyellä aikavälillä ja jouduin yksinäisyyden kouriin. Toisaalta halusinkin, koska halusin miettiä asioitani yksin. Mutta selvisin siitä, ehkä rukous Korkeimmalle Voimalle auttoi, sillä yhtäkkiä niitä ovia aukeni missä oli ihmisiä ja sain ystäviä. Ja purin sitä pelkoa myös täältä saatavalle tukihenkilölle, joka auttoi paljon kun sai asiallisen, rauhoittavan vastauksen. Yksi asia minkä tajusin oli että minun itsen piti lähteä ulos ja johonkin muiden ihmisten seuraan, vaikka jännitin, ja oli paniikkioireita, sekä ahdistusta. Siitä se lähti. yksikin puhekumppani riitti.

Täältä saat yhden uuden ystävän. Olen kokenut - ja koen jatkuvasti - taloudellista ahdinkoa ja suurta yksinäisyyttä. Yksinäisyyteen en ole löytänyt apua kun ei ole mitään paikkaa missä tutustua. Olen kuntoutustuella ja odotan tilapäistä eläkepäätöstä ulkomailta. Töitä on joskus, mutta töistä en ystäviä saa. Yritän pitää yhteyttä äitiini ja veljiini. Toimivaa parisuhdetta minulla ei ole, mutta läheinen miesystävä kylläkin (vähän erikoinen tarina) ja hän on minua nuorempikin. Lapsiakaan ei ole vaikka olen jo keski-iän loppupäässä.

Kirjoittele minulle, minulla on aikaa lukea, vastailla ja hoitaa ihmissuhteita vaikka koko päivä. Tekisin mielelläni töitä jossakin vapaaehtoispalvelussa, jossa netin kautta vastaillaan ihmisten kirjoituksiin ja yhteydenottoihin. Puhelimessa puhuisin mielelläni, mutta se on kallista.

Mielenterveystoimistoon voi mennä, mutta mitä muuta he voivat oikeastaan tehdä kuin kuunnella. Antavat lääkkeitä joka vaivaan, varmaan yksinäisyyteenkin ja taloudellisiin ongelmiin, vaikka sitä ehkä sitten kutsutaan masennukseksi ja yksin kotiin on muka jääty jonkun sairauden vuoksi eikä siksi, että ei todellakaan ole olemassa kiinnostavia ja mielekkäitä paikkoja minne mennä. Kirkolla on ryhmiä ja itse olen kokeillut masentuneiden ryhmää, mutta minulle se ei sopinut, sillä kaikki vaan valittivat vaivojaan ja tuli sellainen olo, että heitä olisi pitänyt auttaa - kävivät kaikki ammattiauttajilla ja söivät masennuslääkkeitä. Yksinäisyys on ongelma, joka on tullut jäädäkseen yhteiskuntaamme ja minä ainakin ihmettelen mihin se voi johtaa kun yksinäisten määrä vaan lisääntyy. Yksinäisen ja jo vanhaksi tulleen on sitten vaikea selvitä arjesta, mutta kuka auttaa köyhää - varakkaille aina löytyy joku auttaja kun on maksukykyä.

Missä päin Suomea muuten asut? Pääkaupunkiseudullako?

Koeta jaksaa - täällä on yksi ystävä. Voitko lähettää mun nimimerkille viestejä täällä tukinetissä? Ehkä sentään ei voi. Seuraan tätä sun palstaa Kuka auttaa yksinäistä? Kirjoittelehan tänne mulle jotakin. Heippa hei!

Minäkin olen yksinäinen, tai oikeastaan pitäisi sanoa että olen yksin.

Olen niin tottunut elämään yksin että enimmäkseen pärjään.
Sitten kun elämässä tulee vaikeita asioita tarvitsisi sitä toista ihmistä kenelle puhua.

Tai oikeastaan olen sitä mieltä että jokainen ihminen tarvitsisi edes yhtä ihmistä kenen kanssa jakaa päivän asiat, ihan arkipäiväisetkin asiat.

Kun minulla on ollut tosi vaikeaa olen ottanut yhteyttä kunnan kriisityöntekiään, psykiatriseen sairaanhoitajaan, hänen kanssaan ollaan sitten tavattu joitakin kertoja kunnes tuntuu että jaksan taas yksin.

Sitä niin ajattelisi että eihän se mitään auta kun puhuu ja kertoo asioitaan, mutta kumma kyllä se auttaa, helpottaa ihan kummasti. Minulla on nyt ollut jo kaksi vuotta sama auttaja, nyt sitten tämä lopettaa ja jos tarvetta on niin saan uuden ihmisen.

Tämä minun auttaja kyllä sanoi että olen ehdottomasti avun tarpeessa, siis jonkun ihmisen jolle purkaa ajatuksiani ja tunteitani. Ja ajatelkaa, että olisi ihminen joka olisi vaan keskittynyt minun juttuihin tunnin ajan, mikä rikkaus se olisikaan.
No aika näyttää mitä jatkossa tapahtuu.

Viime syksynä kun oli myös tosi vaikeaa ja velat painoi päälle, kävin terveyskeskuslääkärillä pyytämässä lähetettä mtt:hen, en saanut, ei kuulemma ollut tarvetta.
No, ehkä ne katsoo että kun on jo ikääkin niin ei kannata auttaa, enhän ole yhteiskunnan hyödyllinen jäsen, vaan kulutan yhteiskunnan varoja nostamalla eläkettä joka kuukausi. Mitä nopeammin meistä päästään eroon sen parempi.

Kai?

Voisikohan sitä järjestää tukinet-treffit?

Hei,vaan kaikille,kyllä meitä yksinäisiä löytyy.Olen pitkällä sairaslomalla ja kuntoutustuki kohta tulossa.Kun putoaa työelämästä on kyllä ihan tyhjän päällä.Ei ole enää yhteikunnalle tärkeä.Vuoden olen ollut kotona ja huh huh.Kyllä kaipais ihan todella sitä juttu seuraa,se auttais tosi paljon.Vaikee on lähtee sitä hakemaan,ja mistä hakea?On kyllä paljon kavereita mut ei ne ymmärrä mun tilanetta.Mikä sun ei oo olessa ku saat olla kotona ja mihin sä sitä rahaa tarviit" tulee yleisin vastaus.En jaksa edes vastata puhelimeen ku joku soittaa,ei ne oikeesti kysy et hei mitä sulle kuuluu?Talous ihan pirun tiukkaa,ei normi työssä käypä ymmärrä sitä et miks en lähe konserttii mukaa 30 euroo lippu ,viikon ruokaraha.No, mikä tähän olis ratkaisu,et kaikki yksinäiset köyhät kohtais??Toivotan kaikille jaksamisia, ja nautitaan pienistä asioista joita onneks on ja ei maksa paljoa.🙂🙂🌻🙂🌻