En tiedä onko lääkitys vieläkään oikea, mutta parempi se on kuin aiemmat. Noin 30 eri lääkettä laskin kokeilleeni. Diagnoosikin vaihteli pitkään. Ai montako viikkoa/kuukautta tämän yhdistelmän löytämiseen meni? 😀 Erikoinen kysymys, kun esim. useiden masennuslääkkeiden vaikutuskin alkaa vasta viikkojen päästä, ja sitten on edessä vielä lääkkeen asteittaiset nostot. Minulla meni 10,5 vuotta tähän pisteeseen, ja kuten sanoin, en tiedä muuttuuko lääkitys vieläkin koska olo on hirveä.

Voi ei Oryx😞
Sympatiani sinulle jaksamisesta🙂🌻
No sehän näissä onkin kurjaa kun menee viikkoja ennen kuin vaikutus selviää.
Jotkut lääkärit ovat sitä mieltä, että jos lääkitys tökkii pahasti jo alkuvaiheessa pienellä annoksella niin pois vaan. Toiset taas kannustavat kestämään sivuoireita (jos ne ovat lieviä)pidempään ja odottelemaan josko alkuvaiheen hankaluudet heikkenisivät.
Tuo 10 vuotta ja 30 eri lääkettä on ihan mahdoton urakka odottaa vaikutuksia ja taas pettyä.
Voimia!🙂

Minulla ei ollut mitään hajua mistään psyykelääkkeistä kun sain diagnoosin vakava masennus ja sen kanssa muita diagnooseja. Vaadin, että ensin testataan kaikki fyysiset sairaudet, sitten vasta suostun syömään "happy pills":ejä. Eli oli aika vääristynyt kuva psyykelääkkeistä. Onneksi oli pätevä psykiatri ja myös terapeutti jotka suostuttelivat minut kokeilemaan. No, aloitin mirtazapiinilla, ja se toimi todella hyvin. Pari viikkoa oli lieviä sivuvaikutuksia, kuten kuiva suu, väsymystä ja lievää päänsärkyä. Teho kuitenkin alkoi melkein heti, eli sain nukuttua ensimmäistä kertaa kokonaisen yön moneen vuoteen. Parin kuuukauden päästä aloitin lisäksi Venlafaxiinin (Efexor) pienellä annoksella. Siinäkin meni noin pari viikkoa sivuvaikutusten kanssa, päänsärkyä, huimausta, pientä pahoinvointia. Mutta huomasin (ja mies huomasi) positiiviset vaikutukset jo kuukauden sisällä. Nyt parin vuoden aikana yhdessä vaiheessa piti nostaa määriä kun taas romahdin, mutta nyt pärjään minimiannoksilla, ja voin hyvin. Tunnen, että olen todella onnekas kun lääkkeet tepsivät niin hyvin ja minulla on ollut niin vähän sivuvaikutuksia tai muita ongelmia.
Olen kuullut monen valittavan sitä, että täytyy kokeilla hirveästi eri lääkkeitä, ja mikään ei tunnu sopivan/tehoavan jne. Eli minulla on käynyt tuuri. 🙂

Olen vuodesta 96 saakka kärsinyt masennuksesta ja olen kokeillut n. kolmea eri lääkettä jotka ei auttanut yhtään tai osittain.
Pääsin paikkakunnan vaihdon vuoski v.2006 hyvälle psyk.erkoislääkärille ja mielisairaanhotajalle, jolla käyn melkein säännöllisesti.

Nyt olen syönyt Lamotrigin lääkettä, joka mulla on toiminut ja sopinut hyvin.
Nyt menee 250mg/vuorokausi. Lääke on mulle todella hyvä
N. 2 v on mennyt ilman pahoja masennuskausija, tosin syyskuussa mahdollinen nosto (käynti lääkärillä) kun nyt olevaan masennukseen pitkästä aikaan.

Vuosia kestäneeseen unettomuuteen löyty nyt oikea lääke Ketipinor 50 mg ja zopinox päälle, nukun 7 - 8 h yössä.🙂

Oikeat lääkkeet löytyy, kun jaksaa olla kärsivällinen.

Hyvää alkavaa syksyä kaikille🙂

Minulla 'vasta' kolmas lääke kokeilussa.Kahta ensimmäistä kokeiltiin aamuisin ja tuota uusinta yritetään nyt pelkästään illalla.Taitaa minulla vaatia vielä kärsivällisyyttä, kun lukee teidän muiden vuosikausien kokemuksia, paitsi jos käy tuuri! ☺️
Aikaa on mennyt jo parisen kuukautta☹️
Ihmettelen vain miten erikoislääkäreiden diagnoosit ja nämä lääkitykset eivät kohtaa helpommin? Joutuvatko lääkärit tekemään arvionsa liian pikaisten johtopäätösten turvin.😐 Sitten on vielä ihmisten erilaisuus sivuoireiden saamisessa.😯🗯️
On näköjään ihan lottovoittoon verrattava todennäköisyys saada nopeasti oikea diagnoosi ja siihen sopiva lääkitys😐

Oikean lääkkeen löytyminen vaatii todella kärsivällisyyttä, se vie aikaa. Sivuoireet on todella yksilöllisiä. Mulla oli ensin joitain tiettyjä sivuoireita, mutta ne meni ensi päivien viikkojen aikaan ohi.
Se sitten tehoaako lääke, näkyy oikeastaan viikkojen päästä, edes itse ei välttämättä huomaa sitä.

Mulla siinä mielessä kävi tuuri, kun löytyi oikea lääke 10v masennuskauden jälkeen. (oli tosin hyviäkin aikoja välissä)🙂
Se ei todellakaan ole helppoa oikean lääkkeen löytyminen, tai ei itse osaa ilmaista sitä, kun vaan yrittää pärjätä niillä mitä on annettu (niin kuin minä ensin)

En tiedä onko lääkäristä kiinni oikea lääke, vai tekeekö lääkäri diagnoosin sen hetkisten oireiden perusteella.

Uskon ja toivon että oikea lääke löytyy mahdollisimman pian 🙂

Mä söin ensin seronilia muutaman vuoden ilman mitään vaikutusta mutta ei lääkäri sitä sitten miettinyt lainkaan vaikka sanoin ettei auta.Sitten vaihdettiin sertraliniin kaksi ja puoli vuotta sitten muttei siitäkään kauheesti apua ollut,olo oli kuitenkin hiukan parempi,lisäksi mukaan tuli risperidon.Muutama kuukausi sitten madallettiin sertralinin annostusta ja lisättiin venlafaxin.Vieläkään ei olo ole hyvä,koko ajan on jotenkin masentunut ja alakuloinen olo ja usein alkaa ahdistaa hirveästi,varsinkin iltaisin.Lääkäri on vähän haluton vaihtamaan lääkkeitä mutta lupasi miettiä mitä asialle voisi tehdä.Ite tiedä että mun pitäisikäydä jollain psykologilla mutta kun oon käynyt jo kolmella eikä kenenkään kanssa tullut sellasta luottamusta että olisin voinut puhua vapaasti joten en oikeen tiedä mitä tässä tekisin.

Hei Darkness,
minulle sanottiin, että ensin pitäis löytyä sopiva lääke, jolla 'suosta' noustaan
ja sitten vasta lääkkeen alettua vaikuttamaan pystyy terapiassa käsittelemään
kipeitä asioita. No, tämä on vain yhden lääkärin hoito-ohje, mutta kuulostaa ihan
järkeenkäyvältä.🙂🌻
Kunhan se lääke vain löytyisi!🙂👍
Harmi, jos ei sinulle sopivaa lääkettä tai lääkeyhdistelmää ole vielä löytynyt!😞
Kokeile sitkeästi uusia lääkkeitä, eikös jo parin kuukauden sisällä näy vaikutttaako lääke suotuisasti vai ei? 🙂👍
Voimia meille kaikille🌻🙂🌻

Minulle tulivat tutuksi muutamat lääkkeet 25vuoden aikana:
jos muistelen sieltä kaukaa asti, Litium(lyhyt jakso)(vei vauhtia)Larcactil(tms?Peratsin(?))(identiteettikriisi)
Orsanil, Stilnoct(nukahtamislääke), Tenox(unilääke), Melpax. Masennuslääkekokeilun nimeä en muista(jäi niin lyhyeksi kokeiluksi). Kaikki lääkkeet olivat oikeita siihen tilanteeseen jota siinä vaiheessa elin. Annokset olivat luokkaa 10mg, 25mg. En ole lääkekielteinen, mutta en syö turhaan vaan aina olen kuunnellen oloa lääkärin kanssa sopien joko vaihtanut tai lopettanut kokonaan.
Meni ehkä 15 vuotta hyväksyä, että lääke on apu, jonka tarvitsen, että jaksan (elää).
Nykyään tarvitsen vain ajoittain yhtä lääkettä; lähinnä silloin kun tiedän edessä olevan vaativan päivän, otan tbl ennen uneen menoa, että saan hyvin nukuttua kun lääkkeen otettuani kahden tunnin päästä alkaa uni painaa silmiä.