Olen aikaisemminkin kirjoittanut tänne, en tiedä muistatteko minua. Sairastin vakavan masennuksen, josta toipuminen on vienyt paljon energiaa. Selätin sen ja olen lopettanut lääkityksen n. 1kk sitten.

Minulla on takana 33-v elämääni melkoinen kirjo oireihtimista, psykiatri oli sitä mieltä, että vakavan masennuksen lisäksi minulla saattaa olla dissosiaatiohäiriö, mikä on itsestä tuntunut hyvinkin oikealta diagnoosilta.

Enää elämä ei ole pelkkää kaaosta, olen päässyt pitkälle sieltä, jossa olen ollut vuosia. Yksi asia vain raahaa perässä; raha-asiat. Olen onnistunut ne kaameimassa, mustimmassa vaiheessa pilaamaan niin, että luottotiedot meni. Heti kun pystyin, aloin järjestämään näitäkin asioita ja olen tunnollisesti reagoinut joka lappuun joka kotiin on tullut, maksanut minkä pystyn ja tehnyt maksusuunnitelmia ja hoitanutkin ne. Nyt on kuitenkin jostain syystä yksi lasku menossa ulosottoon, vaikka olen vaaditut kk-erät hoitanut ja vähän ylikin. Tämä sai minut ihan pois tolaltani pariin viikkoon en osannut muuta kuin maata sohvalla ja yrittää turruttaa kaiken, lopulta ryhdistäydyin ja aloin hoitamaan asiaa. Olen tehnyt siis KAIKEN minkä näillä voimilla olen pystynyt. Olen ollut sairaslomalla ja kotihoidontuella viimeiset 4-v ja silti onnistunut maksamaan velkojani. Nyt tuntuu, että kaikki on ollut turhaa; merkintä tulossa, vaikka yritin. Miten pääsen tästä epäonnistumisen taakasta eroon? Tuntuu, että edes 2-v tyttöni ja toukokuussa syntyvä pienokainen eivät saa mieltä ylös.

Tiedän, että masennus on vaatinut joka ikisen rahtusen voimia, olen käynyt psykoterapian raskaana ollessani ja vauvavuoden aikana, nostin itseni kirjaimellisesti kuoleman porteilta. Kaiken tämän jälkeen yksi lasku saa minut lyötyä maahan.

Asia painaa ja tuntuu että kohta muserrun sen alle, tiedän että olen itse syyllinen velkoihini enkä halua asiaa siloitella. Olen itse halunnut asian hoitaakin kuntoon, pienistä tuloista huolimatta. Haluaisin jo normaaliin elämään kiinni, mutta jos nyt saan merkinnän, se ei tule olemaan mahdollista.

kiitos kun luitte, tsemppiä kaikille