Kuinka kauan tätä voi jaksaa?
Minä olen 27-vuotias ja Yksin. Minulla ei ole yhtäkään kaveria, en ole koskaan edes suudellut ketään, viimeisen vuoden aikana olen tavannut yhden ihmisen (netin kautta ja siitä ei kuulunut sen jälkeen enää mitään), en tiedä miten voin koskaan saada kaverin edes. En saa enää edes nettikavereita.
Kaikki tuntuu täysin turhalle. Ihan sama mitä teen, olen silti yksin. Päivät olen töissä, mutta kaikki tekeminen sielläkin tuntuu täysin turhalle. Miksi pitäisi enää koskaan tavata ketään? On turhaa edes yrittää mitään, koska ei kukaan kuitenkaan voi pitää minusta tai haluta olla minun kanssa, se on tullut erittäin selväksi.
Koen asian niin, että jos minulla olisi yksi ystävä, niin minulla ei olisi mitään ongelmaa, olisin maailman onnellisin ihminen ja kaikki olisi sen jälkeen hyvin ja asiat alkaisi sujumaan. Mutta ei kukaan voi olla näin hiljaisen ihmisen kanssa. En ole koskaan osannut keskustella kunnolla tai mitään sellaista. Vältän sosiaalisa tilanteita, en jaksa puhua kovin paljoa tai yrittää pitää yllä jotain kontakia. Vetäydyn aina omiin oloihini.
Olen turtunut ja väsynyt ja kyllästynyt ja pikkuhiljaa mikään ei enää tunnu miltään. Mitä sitten tapahtuu?
Hei,
Kuinka paljon harrastat asioita? Käyt esim. elokuvissa, taidenäyttelyissä, luetko kirjoja? Tuollaisista asioista on hyvä keskustella toisten kanssa ja mielipiteitä on kiva jakaa. Kun laajennat elämänpiiriäsi, on sinulla annettavaa ystävillekin. Ei vain se mitä saamme ystäviltä, vaan myös mitä voimme antaa, on tärkeää. 🙂🌻
Oli ihan pakko vastata tähän, niin hyvin kirjoituksesi vastasi omia kokemuksiani. Eli yksinäisyys on mussakin kuin jokin tauti, vuodesta toiseen😞 Olen ollut aina erakkomainen luonne, mutta kyllä sitä silti ystäviä kaipaa...Sosiaalisten tilanteiden pelko estää kuitenkin ihmisiin tutustumisen. Näin netin välityksellä kyllä olisi helpompaa ystävystyä, vai mitä luulet? Mä ainakin haluaisin olla sun ystäväsi🙂 Ei se elämä kovin helppoa ole täysin ilman ystävää...Mitenhän saisin suhun yhteyden?
Tänne ei taida saada sähköpostiosoitteita esille? Mites jonkun muun sivuston kautta, oletko jossain / onko sinulla osoitetta jossain näkyvillä?
Aloittaja: Heippa! Oletko todellakin aivan yksin? Etkö voisi viettää aikaasi sukulaisten, vanhempiesi, sisarusten, työkavereiden jne. kanssa? Ei kaverien pidä aina olla omaa ikäluokkaa välttämättä. Ymmärrän kyllä, että jos muut on paljon vanhempia tai nuorempia ei ajatukset ole välttämättä samalla aaltopituudella tai toisilla on toisenlaiset jutut ja kiinnostuksen kohteet kuin sinulla...Mutta jos jutut menee yksiin ja on hauskaa, niin mitä väliä -minkä ikäisiä ollaan.
Minullakaan ei pahemmin ole omalla kylällä ikäistäni seuraa. Samanikäiset kaverini asuvat joko muualla tai ovat kiireisiä, heillä on perheet, he seurustelevat jne. Joskus tavataan ja pidetään hauskaa, mutta paino sanalla "joskus". Kyllä minäkin haluaisin kavereita, joita nähdä useamminkin, aina saa muuten odottaa näitä tapaamisia yms. En oikein tunne täältä ketään, vaikka olen koko ikäni asunut täällä ☹️( Joskus harvoin kun menen baareihin kysytään missä asun/en oo nähnyt sua aiemmin. -Just! Ja mistään baareista ei kyllä sitä todellista seuraa saa, kunhan nyt niitä-näitä-puhelijoita siksi kertaa. Eli en suosittele niitä. Muutenkin ihminen on erilainen humalassa ja selvinpäin. Olen päättänytkin tutustua uusiin ystäviin/tuttaviin yms. Selvinpäin. Antaa paljon rehellisemmän ja aidomman kuvan ihmisestä; kuka hän oikeasti on. Humalaiset ovat ihan jotain muuta.
Joskus olen chäteissä myös purkanut sitä, että olen yksinäinen. multa kysytään:onko ulkonäössäni jotain vikaa. Öööö...ei tietääkseni. En ole se kaunein kuitenkaan! Varmaan vaan sellainen syrjäänvetäytyvä, paitsi niiden seurassa jotka todella tuntevat minut. Minulla ei ole tarvetta olla ns. esillä jossain väkijoukossa ja saada huomioita. Sellainen minusta puuttuu. Sellainen on kai 1 puuttuva tekijä...
Anteeksi tekstini, en nyt osaa sanoa olenko poikennut puheissani ihan eri raiteelle tai kirjoitellut jotain mikä ei asiaa edes liippaa..😀
Todellakin, ilman ystäviä on aika vaikee olla. Onko sulla edes lemmikkejä? Ne pitävät seuraa ja ovat ihmisiä luotettavampia. Joissan eläinpiireissä voi myös tutustua uusiin samanalan harrastajiin, esim. koirien agility, koirapuistot ja lenkit. Keskustelu on helppo aloittaa koirista. Itse en ole koiraihmisiä, mutta silti tuollainen oiva vinkki! Jos ei omaa koiraa halua (kun siitä on vaikea luopua kun aika jättää ☹️ Tai jos ei muuten "jaksa" koiria 24/7) niin ainahan tuttujen koiria saa lainata ja viedä lenkeille. Uskoisin näin.
Voisitko kertoa itsestäsi vähän enemmän? Mistä sitä tietää vaikka täältä saisit ystäviä/kavereita! Kannattaa vaan pitää itseään "hyvänä kaverina" ja miettiä omia hyviä puoliaan (ei kuitenkaan lliiallisuuksiin asti). Uskoisin, että sinut-itsensä-kanssa tyyppi vetää väkeä puoleensa, vaikkei hän olisikaan mikään seurapiiritason julkkis tai "ihmeitä".
Onnea ystävien etsintään!