Krooninen unettomuus
Onko aikuisia, joilla on ongelmana vaikea unettomuusongelma? Olen tilanteessa, että valvon yöt ja viikot putkeen, jos en lääkettä nukkumiseen ota. Lääkkeen kanssa nukun, mutta olen ihan tööt koko päivän. Jos joskus harvoin olisinkin päivän jaksanut rehkiä ja olisi tullut tehtyä jotakin fyysistä, niin uni ei tule luonnollisesti siltikään. Olen jo ihan toivoton, että mikä minulla on, mistä voisi johtua ja mistä saisin apua? On kuluttavaa aina valvoa yöt läpeensä tai olla väsynyt iltapäivään, kun unettomuuspillerin on ottanut.
Kohtalotoverit: onko teitä? Mistä olette apua saaneet, niin että jaksatte ja voitte paremmin touhuta arjessa? Mitä teiltä on unettomuusongelman taustalta löytynyt? Itse olen kelannut kaikkea mahdollista – krooninen väsymysoireyhtymä, masennus?
Minulla on, tavallaan, krooninen unettomuus. Ihan pikkulikasta alkaen, eli oikeastaan niin pitkään kuin muistan minulla on ollut vaikeuksia saada iltaisin unta. Ja sitten koko päivä on mennyt väsyneenä zombiena raahustaessa.
Sitten sain viivästynyt unijakso -diagnoosin (delayed sleep phase disorder, DSPD). Tämä on se "tavallaan", mihin tuossa alussa viittasin. DSPD ei ole periaatteessa unihäiriö, vaan vuorokausirytmin häiriö, mutta uni/unettomuus on tässä se häiriön keskeisin ongelma. Kun luonnollisen vuorokausirytmini mukaan nukkumaanmenoaika on vasta aamuyön pikkutunneilla, niin ongelmiahan siitä tulee, elinpä sitten omaa rytmiä tai yhteiskunnan rytmiä.
Mitään kikkakakkosia tai vinkkivitosia unettomuuden päihittämiseksi minulla ei valitettavasti ole antaa, kaikki unihygieniat ja rentoutumisharjoitukset yms. olet kuitenkin jo kokeillut. Ilmeisesti olet jo käynyt lääkärissä, kun kerran käytössä on unilääkkeitä? Ei kai siinä muu auta kuin mennä uudelleen lääkäriin ja kertoa, ettei lääkkeet auta. Parasta tietysti olisi, jos pääsisit unilääkärin vastaanotolle. Katso myös Uniliitto ry:n sivustolta, josko asuinkunnassasi on tarjolla vertaistukiryhmiä unettomille.
Kohtalotovereita sinulla kyllä on, et todellakaan ole yksin. 🌻🙂🌻
Hei!
Täällä kohtalotoveri, joka ei ole aikoihin nukkunut ilman unilääkkeitä ja niidenkin kanssa liian lyhyet yöt. Päivät olen tosi väsynyt ja olo on välillä sellainen, että meinaan mennä oksentamaan. Töissä suoriudun nippa nappa ja olen joutunut tekemään lyhyempää työpäivää, mikä palkan alenemisen vuoksi on kurjaa. Häpeän ongelmaani, mutta olen joutunut osalle työkavereista tästä kertomaan.
Olen käynyt omalla kustannuksella laajassa unopolygrafiassa. Siinä todettiin viivästynyt unijakso, periodinen raajaliikehäiriö sekä toiminnallinen unettomuus. Tarjottiin rajua lääkettä- Lyricaa, johon en pitkällä tikullakaan koskenut, kun luin sivuvaikutuksista. Olin tuonut esiin haluni päästä irti unilääkkeistä (stella/tenox), sillä minulla on vahva riipuvuus niihin. En saanut muuta ohjetta kuin ko. lääkkeiden lopettaminen asteittain Lyrican ollessa rinnalla. En halua uusia lääkkeitä, vaan irti läkkeistä. Tuli olo, että mua pidetään toivottomana tapauksena.
Mutta hei: löytyykö täältä henkilöitä, jotka olisivat päässeet pahasta unilääkeriipuvuudesta eroon ja miten sen teitte? Saitteko jostain prosessiin tukea? Kuinka kauan prosessi kesti?
p.s.Koen, että ongelmani on nimenomaan FYYSINEN riippuvuus. Olen suurimman osan elämästäni nukkunut loistavasti, enkä siis ole taipuvainen stressaamaan itseäni unettomaksi. Tämä unettomuuskierre syntyi monien tekijöiden summana.
Hei! Mulla on vaikea unettomuus. Lääkkeillä sitä hoidetaan kun mikään muu ei ole auttanut. Mutta teen säännöllisesti rentoutusharjoituksia eli saan kropan lepotilaan vaikka päässä kävis pöhinä. Mulla ei lääkkeet väsytä päivällä. Meen tällä hetkellä ihan ylkierroksilla niin otan ketipinoria päivä vauhdin rauhoittamiseen. Jos päästän päivällä vauhdin ihan yli en saa millään illalla unta. Ja vaikka useasti lääkkeiden avulla nukahdan helposti on mun vaikea pysyä unessa. Välillä kuittaan yöunet kahdella tunnilla. Keskimäärin nukun noin viisi tuntia. Se on aivan liian vähän ja mulla on kaikenlaista oiretta mikä on unettomuuden laukaisemaa. Mä oon käynyt unilääkärilla ja unettomuuden hoidollisessa ryhmässä. Siellä sai ihan hyviä lääkkeettömiä vinkkejä ja hetkellisesti tuntui että nukkuminen helpotti. Kunnes sitten iski mania ja unen tarve väheni. Mutta kyllä mun normaalisti tarttis saada unta kahdeksan tuntia ettei olis ihan pihalla kokoajan. Mä en oikeen osaa jakaa niitä kaikkia juttuja mitä meille ryhmässä opetettiin. Mutta yksi mikä mulla toimii on nukkumaan mennessä lempeä unen viivästäminen. Eli en laitakkaan silmiä kiinni vaan pidän niitä väkisin auki ja sanon itselleni että nukahdan vasta myöhemmin. Aika vaikea pysyä hereillä. Mutta mulla siis todellakin lääkkeet nukkumiseen.
Hei Sakira,
Saisinko vielä kysyä,mitä lääkkeitä käytät nukkuaksesi?
Muuten, mikä käsitys teillä muilla unettomilla on varsinaisten unilääkkeiden ja bentsojen saamisesta psykiatreilta? Monet valittavat että yleislääkärit eivät millään niitä kirjoittaisi. Oma psykiatrini kirjoittaa mielestäni liiankin hekposti. Suhtautuvatkohan psykiatrit turhan keveästi noihin lääkkeisiin, jiotka kuitenkin helposti koukuttavat ja heikentävät unen laatua?
Toivon siemen kirjoitti 2.6.2018 00:59
Täällä kohtalotoveri, joka ei ole aikoihin nukkunut ilman unilääkkeitä ja niidenkin kanssa liian lyhyet yöt. Päivät olen tosi väsynyt ja olo on välillä sellainen, että meinaan mennä oksentamaan. Töissä suoriudun nippa nappa ja olen joutunut tekemään lyhyempää työpäivää, mikä palkan alenemisen vuoksi on kurjaa. Häpeän ongelmaani, mutta olen joutunut osalle työkavereista tästä kertomaan.
Olen käynyt omalla kustannuksella laajassa unopolygrafiassa. Siinä todettiin viivästynyt unijakso, periodinen raajaliikehäiriö sekä toiminnallinen unettomuus.
Oho, toinenkin ilta-yökukkuja! Luulin olevani ainut tällä foorumilla.
Minäkin olen hävennyt uniongelmaani ja häpeän edelleenkin erikoista vuorokausirytmiäni. Inhoan siitä kertomista, sillä on ihmisiä, joiden mielestä DSPD on joko huono tapa tai peräti oma valinta, ja ratkaisu molempiin on tietysti itseään niskasta kiinni ottaminen.
Lääkkeiden lopettamisessa en valitettevasti osaa auttaa.