Masentaa mutta samalla sitten koko ajan yritän jotain…vanhat asiat nuoruudesta on mielessä koko ajan, tuntuu ihan tyhmältä. Haluaisin tavata ensirakkauteni vaikka tiedän, ettei siinä ole mitään järkeä.
Kodissa kaikki ok, mutten silti jaksa. Mieheni on ilmeisesti huomannut minussa jotain, koska entistä enemmän on kanssani ja keskustelemme eri asioista. Töissäkin pitäisi olla kaikki suht hyvin, mutta pelkään koko ajan jotain. En näytä muille masennustani vaikka tekisi mieli itkeä.
Miksen saa olla vain kotona, en millään jaksa tarttua töissä mihinkään, tosi vaikeaa. Jos jäisin sairaslomalle, minua odottaisi töissä keskustelu millä lailla töitäni järjestettäisiin uudelleen. Jaksaisinko sitten tehdä vain ”rutiinitöitä” ja kuinka kauan. Eli en voi jäädä edes sairaslomalle.
En pääse näistä ajatuksista eroon, ne pyörii mielessä koko ajan. Nukun hyvin, mutta silti väsyttää. Syön koko ajan makeaa, paino on noussut.
Ja vikaa joka puolella (jalka, selkä, lonkat, kuulo ja tietenkin ”pipi”pää. Kohta varmaan sairastun vielä enemmän…😯🗯️
Hei, kilttinainen!
Sun nimimerkkikin kertoo kai jotain?
Mikset jää sairaslomalle, jos siltä tuntuu? Turha sinne on väkisin vängetä! Ehkä sairasloman jälkeen ajatukset ja asiat on toisin. Olisiko se töidenjärjestely, niin kamalaa? Kai voit siihen itsekin osaltasi vaikuttaa? Toisaalta sairasloman jälkeen olisit paremmassa kunnossa puoltamaan oikeuksiasi? Käytkö muuten minkäänlaisessa terapiassa, jossa saisit purkaa niitä asioita, mitä et halua kotona puhua, joista vieraammalle olisi kai helpompi puhua?
Minuakin väsyttää ja syön myös koko ajan makeaa ☹️ Ahdistun ja tulen pahalle päälle (suorastaan vihaiseksi), kun suku haluaa minun olevan jonkinlainen ja minä vain haluan olla minä. On kun kiviseinään päätä hakkaisi, siltä välillä tuntuu. Karsin elämästäni kaikki pahaa oloa tuottavat ihmiset ja se ei sitten olisikaan sallittua? Niin vissiin. Tämä on minun elämäni ja minä määrään siitä. Helvetti, että suututtaa, vaikka ei kai pitäisi antaa. Ajatelkoot mitä haluaa. Minulla on vain tämä yksi elämä ja, jos minä viimeinkin eläisin sen siten, kun itse haluan. Ajattelematta mitä muut haluavat (tuottaa lähinnä pahaa mieltä). Jeesustelijat, ne on niitä pahempia. Itse tekevät niin ja näin, mutta toisten pitäisi sitten tehdä juuri niin, kun he itse ajattelevat.
Tänään ei tee mieli edes ulos mennä. Ehkä tulen paremmalle päälle, jos käyn edes suihkussa?
Kiitos ymmärtämisestä.
Mulla on sellainen pomo, joka ei taatusti antaisi mun vaikuttaa tuleviin töihini. Väsyttää pelkkä ajatteleminen. Ja kertoilee kaikilee selkäni takana kuinka minä masennun vähän väliä jne.jne. Sattumalta oon saanu selville tällaisia. Ei ymmärrä masennusta sairautena vaan jonkinlaisena "ei vaan viitsi tehdä töitä" asiana. Itse ei ole koskaan sairaana, eihän silloin muutkaan voi olla varsinkaan "pitkiä aikoja" (= viikko-kaksi). Sanookohan se esim. sydäninfarktipotilaallekin samat = et voi olla töistä poissa pitkiä aikoja.
No, ehkä se sairis auttais, mutta takasin töihin meneminen olis entistä vaikeempaa kun tietäs minkälaiset keskustelut tulisi. En haluais millään luopua nykyisestä työstäni vaikken sitä aina pysty tekemään.
Lisäksi pelkään mitä mieheni aattelis, jos tulis tällainen tilanne.
Kuten jo huomasitkin nimimerkistä, oon se killti nainen joka tekee ihan mitä vaan käskystä. Tosin oon kyllä tuohon tehnyt poikkeuksiakin. Oon sanonu pomolle joskus ei ja sehän käänsi sen sitten niin, että en tee tarpeeksi/tarpeeksi hyvin asioita = olen huono assistentti.
Ja minähän olen sitten pahoittanut mieleni kun uhkailee kehityskeskusteluissa vaikka millä.
Voi kun kurjaa että sullakin on paha mieli, sama täällä. Tekis mieli vaan mennä kotiin ja pistää peitto pään päälle. Onneksi huomenna on aamusta hoitajan kanssa keskustelu. Voin siellä sitten taas purkaa tätä pahaa oloa. Kotona en viitsi, ettei tule liian raskaaksi miehelle. Muita ihmisiä en jaksa tavata kuin pakon edestä ja silloinkin "näyttelen" iloista.
Juu kiitos kun on olkapää jota vasten kertoa nämäkin huolet.
Yritin jo aiemmin kirjoittaa, mutta jostain syystä ei viesti lähtenyt eteenpäin.
Harmi että sullakin on vaikeaa, toivottavasti pääset "pinnalle" pian.
On tosiaan niin, että jos jään "pidemmälle" sairaslomalle, tulee iso keskustelu pomo/henkilöstöpäällikkö/työterveyslääkäri/työsuojeluvaltuutettu. Sanookohan pomo myös niille sairastajille, joilla pitkät sairaslomat esim. sydänvikojen tai muiden vammojen johdosta haluavansa keskustelut.
En haluaisi muutosta töihin, mutta kohta se taitaa olla ainoa keino, jos sekään sitten auttaa. Nyky-yhteiskunta vaatii olemaan töissä vaikka kuolleenakin. Se kohta olenkin jos tämä olo jatkuu aina vaan vuodesta toiseen vähän väliä tällaisena. Eipähän yhteiskunnan tarvitse rahojansa minuun sitten enää laittaa. Taas yksi rahanviejä pois.
En jaksa kohta yrittää yhtään enää. Tuntuu kuin vetäisi kivirekeä perässä. En jaksa tarttua mihinkään vaan teen kaikkea muuta kuin töitä. Näyttelen iloista, ettei kukaan vaan huomaisi mitään. Kotona jopa suihkussa käynti/hiusten pesu on niin vaikeaa. Tämä ihmiskuori en ole minä, sekin ahdistaa.
En halua kertoa näistä kellekään, varsinkaan miehelleni, koska pelkään aiheuttavani pahaa mieltä tai että eivät sitten jaksa kohta itse. Olen vetäytynyt kaikista kaveriporukoista tai ihmissuhteista (paitsi perheeni), enkä edes jaksa ajatella tapaavani ketään.
Tännekin kirjoittaminen vaatii ponnistuksia.
...no, noin eläen ei sekään sydäri ole kaukana.
Suosittelen lämpimästi sairauslomaa ja pitkää.
Niin suositteli hoitajakin sairaslomaa, mutta kun ei voi. Ja sitten ei ole lääkäriaikoja kun tilanne kuulemma paha. Vain yksi lääkäri kahdesti viikossa kahden tunnin ajan paikalla.
Suositeltiin yksityiselle menoa vaan ei ole varaa. Vaikkakin hoitaja oli sitä mieltä, että omaan terveyteen pitää olla varaa. Mutta kun ei ole niin ei ole, mihinkään ylimääräiseen.
Kuvittelevat että ollaan rikkaita, mutta ei olla.
Taas pääsiäisenä tuli kummallinen olo, rupesin aattelemaan, että jotenkin telkussa oli mulle "viesti" menneisyydestä. Perhe-elämä on ihan ok, mutta silti tuntui etten jaksa mieheni kanssa ja tuli tosi ärtynyt olo. Pelottaa, että pimahdan uudelleen kuten vuosia sitten.
Aina vaan väsyttää, pitää pakottaa itsensä tekemään asioita. En siis nauti mistään mikä suuntautuu kodin ulkopuolelle, varsinkaan töistäni.
😠
...ja kyllä varmasti voi!
Pitää sinun joskus joutaa kuolemaankin, eikä silloin kysellä, voitko sinä??
No pääsin onneksi tänään lääkärille ja sain sairaslomaa ensi viikon tästä päivästä lukien. Lääkäri sanoi, että voin olla poissa tai töissä sen mukaan miten jaksan. Pomo ei taatusti tykkää tästä, mutta ajattelin silti lähteä töistä tänään piakkoin ja jäädä saikulle. Ensi viikolla sitten yritän torstaiksi taas palailla töihin.
Sain myös uudet lääkkeet, joita nyt sitten kokeillaan ja toivotaan parasta sekä pelätään pahinta. Väsyttää ihan kamalasti 😴