Olen saanut uuden ystävän. Hän on yrittänyt ”pariutumista” toisen ystäväni kanssa puolisen vuotta, huonolla menestyksellä, koska tämä ystävä on varattu toiselle miehelle. Molemmin puolista ihastumista heillä kuitenkin on, ja ovat tapailleet toisiaan, käyneet kahvilla ja yöpyneetkin samassa osoitteessa (ilman seksiä).

No kuitenkin, tässä sivussa olen tullut ystävystyneeksi tämän miehen kanssa. Aivan ihana ihminen. Hän on aivan rikki tämän naisen takia. Olemme jutelleet jonkin verran asiasta ja olen tarjonnut tukeani, ja olen kertonut hänelle myös omia murheitani. Hän jopa sanoi ettei oikein kellekkään muulle osaa puhua kuin minulle. Tunteet ovat molemminpuoliset 🙂

Nyt pelkäänkin että tämä naiskaverini loukkaantuu tästä meidän yhteydenpidosta, sanoikin olevansa kateellinen ystävyydestämme. Kuitenkin, tämä miesystävä on tullut minulle todella tärkeäksi ja kammottavan masennuksen keskellä melkeimpä ainoaksi valopilkuksi elämääni. Enkä kestä katsoa vierestä kun nainen kiusaa miestä, ja siinä samalla omaa avomiestänsä, eikä osaa laittaa pistettä touhuillensa. Ei tällä naisellakaan helppoa ole, sen tiedän, mutta ei kai se oikeuta toimimaan näin vastuuttomasti!! Olemme muuten pikkuisen vajaa kolmekymppisiä, jos asialla nyt on merkitystä.

Ja vielä yksi asia. Aina välillä löydän uuden ihanan ihmisen elämääni, mutta jotenkin ajan kuluessa ihmiset katoaa tai lakkaa merkitsemästä. Tulee mieleen että enkö kykene syvempään ystävyyteen vaikka sitä tietoisesti toivon? Miten kestävä ystävyyssuhde rakennetaan?

DTI