Hei,

Päädyin asumuseroon elokuussa. Toimin hyvin ameebamaisesti. Ostin asunnonkin. Nyt olen asunut yksin ja viettänyt hyvin paljon aikaa ihan yksinäisyydessä. Tarvetta sille tuntuu olevan, mutta päivät vaihtelevat. Eilen oli ihan hyvä päivä ja tänään taas kuin päivä ei olisi noussutkaan. Ulkona lumimyräkkä esti ulkoilunkin. Minua painavat taloudelliset asiat, kun ositusta ei ole vieläkään saatu tehtyä. Ex mies haluaisi minut takaisin, mutta nään koko 9 vuotisen suhteen hyvin ristiriitaisena. Hän odottaa ihmetta tapahtuvaksi, mutta en voi enää palata entiseen kotiimme.
Äitini kuoli keväällä ja koin silloin voimakasta hylkäämistä ex miehenkin taholta. Riitoja meillä on ollut ihan olemattomista kuin myös vaikeista asioista menneisyydessämme. Miehelle olen kolmas ja hän minulle toinen. Ensimmäisestä liitosta läksin ja palasin takaisin toteamaan, että ei tämä sittenkään toimi enää.
Kun aikaa on kulunut myös suhteen paremmat puolet tulevat mieleen, mutta aina palaan kuitenkin siihen, että ratkaisuni on ollut oikea. Elämä kuitenkin pelottaakin vaikka toisaalta uskon, että huolellisesti elämää eläen löydän tilalle vielä jotain todella arvokasta. Se arvokkain on tuolla sisällä koteloituneena simpukkaan.
☹️