Moikka!
Mulla on ollut käytössä sitalopraami eri kauppanimityksillä. Hoito aloitettiin n. kaksi kuukautta sitten viikon ajan 10mg/vrk, sitten 20 mg ja hiljattain annosta nostettiin 40 mg/vrk.
Kahlasin nettiä paljonkin löytääkseni muiden käyttökokemuksia lääkkeestä ja aluksi olin aika kauhuissani, miten paljon negatiivista ihmisillä oli siitä sanottavana.
En aluksi halunnut lääkitystä ollenkaan, mutta kun masennus ja ahdistuneisuus kävivät mulle niin ylitsepääsemättömiksi, päätin kokeilla, jotta psykoterapiakin etenisi helpommin.
En koe saaneeni juuri haittavaikutuksia tai osasta en ole varma. Olen yleisesti ottaen todella herkkävatsainen; regoin stressiin, unettomuuteen, antibiootteisiin helposti, mutta sitalopraami ei aiheuttanut mitään. Aloitin tosin sitalopraamin kanssa somac-kuurin 30 mg eikä pahoinvointia tullut. Sillä saattaa olla osuutta asiaan. Kannattaa ehkä kokeilla ennen sitalopraamin aloitusta.
En ole varma, johtuiko väsymykseni ja alussa satunnainen haukottelu sitalopraamista, vaiko ihan vain loppuunpalamisesta ja masennuksesta. Joka tapauksessa se ei ollut mun kohdallani häiritsevää. 🙂
Seksuaaliseen halukkuuteen se ei myöskään ole vaikuttanut negatiivisesti. Vielä kuulostelen, onko lääkkeellä ollut vaikutusta huippuunpääsemiseen. Selvinnee ajan kuluessa.
Sitten ehkä tärkein eli se, miten sitalopraami on vaikuttanut mielialoihin. Ennen reseptin saamista mulla oli n. viikon mittainen helpompi vaihe. En osaa sanoa, olisiko se jatkunut ilman lääkitystäkin. Huomaan kuitenkin, että toimintakykyni on palautumassa ja kykenen jälleen nauttimaan pienistä asioista esim. lyhyistä kävelyistä, taiteesta, ystävien seurasta, auringosta, luonnosta, julkisista paikoista hiljaisina aikoina, nauran herkemmin enkä vaivu kaikennielevään synkkyyteen ja ahdistukseen. Jotenkin 'tunnen' kehoni paremmin nyt. Ennen lääkitystä tuntui, että olin jollakin tapaa aineeton. Ahdistus oli voimakasta kun taas nyt se on paljon lievempää ja saan ehkä helpommin siitä otteen sekä kykenen myös tunnistamaan sen syyt. Mulla oli myös itsemurhaan liittyviä ajatuksia; halusin vain päästä pois tai kadota jonnekin. Enää tuollainen ei ole yhtään niin voimakasta. Kun annosta nostettiin 40mg, mulla oli samoihin aikoihin reilun viikon mittainen synkempi kausi. Tässä kohtaa tosin oma terapia oli taas edennyt hieman ja erinäiset asiat sai mut reagoimaan niihin ahdistumalla. Mene ja tiedä, kuinka paljon annoksen nostolla oli osuutta asiaan. 🙂
Olen siis nainen ja 26-vuotta. Kokemus sitalopraamista on kohdallani ollut lähes positiivinen. Aina en hoidon aikana ole ollut täysin varma, mikä johtuu masennuksesta ja mikä ehkä lääkityksestä. Oon ehdottomasti myös sitä mieltä, että kaiken lääkityksen tueksi tarvitaan psykoterapiaa. En olisi muuten lääkitystä halunnutkaan. Ja väillä toki tulee edelleen niitä huonompia päiviä, mutta yleinen fiilis on ollut vähintään neutraali. Olen myös vähän skeptinen tuon 40mg suhteen, olisiko noinkaan suuri annos kohdallani tarpeellinen, mutta seuraan tilannetta.
Onko sulle määrätty ko. lääkettä? 🙂