Suunnittelin ensin, että olen siellä muutaman kuukauden. Jonkin ajan kuluttua totesin kuitenkin, että "kiitti, mulle riitti". Tuntui aika pelottavalta, mutta aika nopeasti lähdin etsimään mitä tahansa muuta kuntouttavaa keskusta, jonne voisin mennä "kokeilemaan vaihteeksi". Olin siis hyvin päättäväinen ja otin riskejä. Ja hyvin tein.

Kokemuksia? Jouduin pelaan unoa aika paljon, koska usein ei ollut muuta tekemistä. Ihmiset oli aika itseensä sulkeutuneita, koska he ilmeisesti joko pelkäsivät, etteivät tule ymmärretyiksi tai halveksivat muita siellä olevia tai heillä ei vain ollut yhtään mitään puhuttavaa. Usein ihmiset, jotka käyttävät paljon psyykkeen läkkeitä ja jotka ovat pitkään olleet psyykkisen vaivansa kourissa ovat melko tyhjiä, tyhjentyneitä. Moni ajattelee varmaan, että on melko luuseri ja että hänen elämässään ei ole mitään, mikä voisi kiinnostaa muita. Monet olivat niin passiivisia, etteivät edes tehneet paljon mitään muuta, kuin kävivät päiväsairaalassa ja istuivat kotona ja nukkuivat. Oli siellä yrityksiä antaa meille jotakin toimintaa. Ei siis ollut aivan tyhjää. Muttei sitä mielekkääksi elämäksikään voinut sanoa.

Mutta ei kai sitä ihan turhaksi voinut sanoa. Sellaista se elämä vain on, kun se on täynnä psyykkisiä ongelmia.

Moiks JJV

Mie oon ollu nuorten päiväsairaalassa,olin siel ensin puoltoista kuukautta..sit oli kuukauden kesätauko ja sen jälkeen kävin vain kerran viikossa kahden kuukauden ajan!

Siellä oltiin viitisen tuntia päivä..olikohan se kahen aikoihin kun jo sai lähtee kotio päin.Ihan hyvä aika toisaalta!

Kokemuksia; no ekat kaks viikkoo meni tosi hyvin ja olin innostunut.Siellä oli sellanen viikko ohjelma mitä joskus aina vissiin vaihdetaan,mutta siel oli rentoutus ryhmiä,keskustelu ryhmiä,leivonta ryhmä,taideterapia ryhmä,musiikki ryhmä..öö..joku luovaterapia ryhmä,liikuntaryhmä..sen tyyppisiä!

On siellä kaikenlaisia pelejä ja muuta mitä voi yksin tai muitten kaa tehä väli ajoilla.Kyllä mä huomasin et paljon riippuu niistä jokka siel hoidossa on et millanen ilmapiiri on,siinä kuitenkin ehti aika paljon porukka muuttua muutamaan kertaan!

Ja välillä jos sinne saattuu oikeeseen aikaan hoitoon meneen niin on jotain "juhla" päiviä..tehää jotain kivaa yhessä! Niin ja kun siellä on noita ryhmä ja muita juttuja niin kaikkiin ei oo pakko osallistua,mut jotkut on sellasia mis pitäis olla mukana/läsnä!

Ja kerran viikos on omahoitaja keskustelu,mut tarpeen mukaan voi saada kakskin kertaa viikossa!

Mulla tuli joku levottomuus aika siinä jossai kohtaa huonosta lääkkeestä tai lääkeyhdistelmästä ja oli vaikee siellä päiväsairaalassakin olla ja mun pakko-oireet rupes enenevässä määrin haitata oloani siellä muitten joukossa..niistä paljon johtu etten sitten tykänny enää niin olla..ja siks loput ajasta kävinkin vaan omahoitajalla!

Itse sitä saa päättää kauanko siellä hoidossa on,mut kaks viikkoo tais olla minimi..ja voi siellä sillaikin käydä et on eka vaikka kuukauden sit tulee parin kuun päästä uudestaan tai jotain tällästä!!

Kannattaa sitä kokeilla jos ei toimi niin ei siä sit oo pakko väkisin olla 🙂

Hei JJV!

Mä olin vuoden tai ylikin päiväosastolla ja täytyy sanoo et ei ollu kyl ollenkaan mun paikka.

Meil oli todella tiukka päivärytmi eli osastolla oli oltava klo 8 jolloin oli aamupala ja sen jälkeen aamuryhmä joka alkoi 8.30 ja kesti n.puoli tuntia ja siinä oli tarkoitus kertoa miten edellinen ilta oli menny ja alkanut aamu. Joskus se ryhmä veny yli tunninkin mittaseks jos jollakin oli jotain erityistä eli vointi huonontunu tms. Sit alko ne hemmetin tyhmät pakolliset ryhmät eli työpaja, kuvataideterapia, liikunta, kokkiryhmä jne jne..siis että mä meinasin kuolla tylsyyteen! Ja ku mut vielä pakotettiin kuvataiteeseen vaikken ole koskaan ollu mikään piirtäjä tms..oon aina inhonnu kuvista jo ala-asteelta saakka! ☹️

Muistaakseni meillä loppu aina klo 14.30 päiväosasto ja auta armias jos olit kipeenä ni hirvee tenttaus et ootko oikeesti kipeenä vai meinaatko livistää muuten vaan..siis hohhoijaa..

Ja se jatkuva sairauksien puiminen muiden osastolla olevien kanssa ni ei ainakaan mulle tasan tehny mitenkään hyvää, päinvastoin.

Mut kokeile, sillähän sen sit tiedät eet sopiiko sulle vai ei..äkkiähän sieltä sit pois pääsee ku siellä olo perustuu täysin vapaaehtoisuuteen.

Hei!
Olen kuullut, että päiväsairaalatoiminnassa eri paikoissa on suuriakin eroja. Jotkut järjestävät päiväkävijöille paljon erilaista toimintaa, työntekijät yrittävät luoda potilaiden välille yhteishenkeä ja sielää tosiaankin on vuorovaikutusta ja vertaistukea. Joissakin paikoissa taas päiväsairaalatoimintaan ei oikein panosteta, homma on vain sellaista, että jaetaan lääkkeet, käydään syömässä ja muuten lähinnä ollaan omissa oloissa (ja tylsistytään). Myös omahoitajakeskustelujen määrä vaihtelee eri paikoissa.

Oma kokemukseni oli valitettavasti tuo jälkimmäinen ☹️ Siellä lupailtiin ohjelmaa ja ryhmätoimintaa, olisi pitänyt olla joka päivä aamukeskusteluryhmä (avointa kuulumisten vaihtoa ja juttelua, jossa on joku hoitaja myös mukana) ja lisäksi jotain muuta vaihtelevaa ryhmätoimintaa joka päivä...esim. papin ryhmä, musiikinkuunteluryhmä, rentoutus/jumpparyhmä, kirjallisuusryhmä, kädentaito/kuvallinen ilmaisuryhmä... Tällaista siis luvattiin, mutta noita ryhmätoimintoja peruttiin kummallisista syistä, esim.ryhmän vetävä hoitaja ei oo nyt työvuorossa, joten kahden viikon ryhmät perutaan... tai sit vaan ilmotettiin aamulla, et tänään ei oo mitään toimintaa. kun kysyi syytä, meille ei perusteltu, sanottiin et ei vaan nyt oo....😠

Sit muut potilaat oli aika vaisuja, keskusteluja ei meinannu syntyä, eli siis ei ollu sellasta vuorovaikutusta, jota olisin kaivannu. Tietty ihmisillä on oikeus olla hiljaa, ei kenenkään tarvi pakottaa itseään juttelemaan. Mut silti olisi halunnut, et siellä olisi voinut edes jonkun kanssa jutella niitä näitä.. Ikävystyin kuoliaaksi siellä ja vilkuilin koko ajan kelloa, et milloin pääsen kotiin. Sit kotona oli ahdistunut olo sen takia, et oon edes suostunu kokeilemaan tollasta.. Mun piti alunperin olla siel kaks viikkoo, mut kyllästyin jo kolmessa päivässä ja päätin lopettaa. Tässä minun kokemukseni. Varmasti jollakin toisella on positiivisia kokemuksia päiväsairaalasta, joten sanoisin, et ei voi tietää ennen ku uskaltaa kokeilla.🙂🌻

Voi harmi. Kuulostaa tylyltä. Toivottavasti mun päiväsairaalajakso ei tule olemaan tuollaista ajanhaaskausta. Koitan kertoa siitä sitten, kun se on koettu!

olen ollut vuoden päiväsairaalassa.Parhaimillaan sieltä saa tukea toisilta samanlaisessa tilanteessa olevilta.Edellisissä kirjotuksissa oli kerrottu,kuinka ihmiset ovat siellä hiljaisia.No mun mielestä se on ihan ymmärrettävää,koska suurella osalla ihmisitä siellä on masennus....minä olen ainakin hiljaisempi ollessani masentunut.

Päiväohjelmaan kuulu terapiaa,ryhmässä sekä yksin,musiikkiterapiaa,kuvataideterapiaa ja liikuntaa. Tottakai välillä oli tylsääkin,mutta parempi siellä oli käydä.kun olla kotona yksin vatvomassa.

Paljon on siitä kiinni ovatko ammittilaiset miettinneet ryhmää kootessa, miten ryhmäläiset pärjäävät keskenään? missä vaiheessa sairautta on,minkä ikäsiä toiset ovat yms.

Mun kokemus oli hyvä. löysin hyvän ystävänkin ryhmästä.Joten menehän ennakkoluulottomasti päiväsairaalaan. ei siellä mitään taikatemppuja tehdä,mutta joillekin se sopii.Mulla oli lisäksi ammattitaitoiset ohjaajat,jotka tuntuivat oikeasti välittävän meidän ongelmista

🙂🌻

Jos haluat jakaa kaiken mitä potilastietojärjestelmään on kirjoitettu lastensuojelun kanssa, niin siinä tapauksessa voin suositella päiväsairaaloita.

Nykyään monessa paikassa tehdään nimittäin aivan jokaisesta sisään tulevasta rutiininomaisesti lastensuojeluilmoitus ja erittäin kattavilla tietojen jakamisilla... kai kaikki pelkäävät uutta "Eerika-tapausta", jolloin ei enää tarvitse miettiä miten pahasti sabotoidaan aikuisten hoitoa, perusturvallisuuden tunnetta jne...

Aivan turhaa, kun kuitenkin muitakin perhettä tukevia ja yhteistyöhön perustuvia auttamiskeinoja olisi olemassa.

Tietysti, jos tämä ei haittaa, niin muusta osasta hoitoa voit vaikka hyötyäkin!

Hienoa jos Eerikan kuolema sai aikaan tuon.
Sillä jokaisella lapsella on oikeus turvalliseen lapsuuteen.

Mielestäni päiväsairaala ja päiväosasto ovat eri asia. Olen ollut päiväosastolla kaksi 8 viikon jaksoa. Molemmilla kerroilla vertaistuki on ollut kaikkein tärkein asia. Olen löytänyt molemmilta jaksoilta uusia ystäviä, joiden kanssa olen edelleen tekemisissä.
Meillä päivä alkoi klo 9, päivästä riippuen oli ryhmiä tai yksilöaikoja, sitten käytiin ryhmänä syömässä läheisessä ravintolassa(kuului hintaan), sen jälkeen oli taas ryhmiä tai yksilöaikoja. Päivä päättyi klo 15 kahvitteluun osastolla.
Osastolla tuli askarreltua paljon muutenkin, kuin ryhmissä. Ja molemmilla kerroilla porukka oli aivan mahtava, vaikka mielenterveysongelmista kärsittiinkin ja osalla, kuten itselläni, oli vahva lääkitys. Nauroimme välillä vedet silmissä ja se auttoi paljon.
Suosittelen lämpimästi.🙂👍