Koiran eutanasia ja menetys

Koiran eutanasia ja menetys

Käyttäjä Siiri75 aloittanut aikaan 23.06.2023 klo 06:09 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä Siiri75 kirjoittanut 23.06.2023 klo 06:09

Koen syyllisyyttä koiran eutanasiasta. Menetin 14-vuotiaan  koirani muutama viikko sitten. Valvon yöllä ja mietin: Olisiko sittenkin pitänyt vielä leikata ja hoitaa? Hoidinko riittävän hyvin? Kärsikö koira? 

Miten selviän rakkaan perheenjäsen menetyksestä? Emme koskaan saaneet lapsia. Nyt koti on todella tyhjä. Joka nurkka huutaa tyhjyyttä. Uutta koiraa emme voi ottaa. Olen ahdistunut ja surullinen. 

Käyttäjä Mollyan kirjoittanut 23.06.2023 klo 09:42

Koiran menetys on iso asia. Tiedän sen, kun olen menettänyt useamman koiran. 14-vuotias koira on niin iäkäs, että hoitotoimenpiteet tuskin tilannetta parantavat, ikä tulee vastaan. Koiran eliniän ennuste on sitä luokkaa parhaimmassa tapauksessa.

Miksi et voisi harkita uuden koiran hankintaa? Ei se entistä korvaa tietenkään, mutta voisi olla uusi perheen jäsen.

Voimia menetyksen johdosta.

Käyttäjä Lumilia kirjoittanut 23.06.2023 klo 22:20

Moikka. Pahoittelut ensinnäkin suuresta menetyksestä ja voimia surussa.

Menetin itse n. 3v sitten oman rakkaan lemmikin ja suru oli valtava. On edelleenkin, mutta enää harvoin niin suuri. Aika tekee tehtävänsä, vaikkei se tilanteen kohdatessa sille tunnukaan.

Mä jotenkin uskon siihen et lemmikin omistaja tietää parhaiten milloin lemmikki on aika päästää menemään. Elämään kuuluu myös kuolema sen kaikessa surullisuudessaan ja rakkaasta lemmikistäkin joutuu luopumaan. Siihen on vaikee valmistautuu millään lailla vaik sen tiedostaakin, aina se tuntuu pahalle. 🙁

Sun koira on jo ollut iäkäs (ja sairaskin??) joten voi olla hyvinkin mahdollista ettei se olisi selvinnyt leikkauksesta. Tai jos se olisi leikattu, olisiko se kuntoutunut siitä enää tai olisiko sillä paljon kipuja kuntoutumisen aikana?.. olisiko elinaika lopulta paljoakaan pidentynyt?

Uskon et oot tehny oikeen ratkaisun sun lemmikin parhaaks. Sekin, et mietit ylipäätään tollasia asioita kertoo siitä että oot ollut rakastava omistaja ja varmasti tehnyt kaiken sun lemmikin hyväksi. Älä soimaa itseäsi siis. Ymmärrän et niistä ajatuksista on vaikee päästä eroon mut ne ei auta sua itsees surussa eikä ne tuo sun lemmikkiä takaisin.
Yritä ajatella vaikka niin päin, et haluaisiko sun koira että kiusaat itseäsi noilla kysymyksillä ja olet ahdistuneempi siksi että pelkäät tehneesi väärin? En usko että haluaisi.

On normaalia olla ahdistunut ja surullinen ja se suru on vaan surtava. Anna itselles aikaa surra ja kaivata, vaikka kuulostaakin nyt ihan kaukaiselta niin se helpottaa ajan kuluessa. Suru voi jäädä mut se helpottaa ja muuttaa muotoa. Itsellä kaikista pahin suru ja ahdistus kesti n. kuukauden verran, ja silloin en uskonut että selviän koskaan. Mutta selvisin ja kirjoitan tässä nyt sulle kun menetyksestä on 3vuotta. Kaipaan edelleen lemmikkiäni ja tulen aina kaipaamaan, mutten murene enää surusta vaikka välillä itkettääkin.

Sun lemmikki on poissa, mut kukaan ei vie sun sydämestä rakkautta ja teidän yhteisiä muistoja. Oo kiitollinen siitä, et sait viettää koiran kans 14vuotta. Mieti lämmöllä teidän ihania yhteisiä hetkiä.
Toivon sulle voimia ja uskon et oot ajatellut koirasi parasta viimeiseen saakka, tehnyt sun rakkaalle viimeisen oikeen palveluksen; Päästänyt menemään, vaikka se niin kamalan raskasta onkin.

 

Käyttäjä Siiri75 kirjoittanut 26.06.2023 klo 17:53

Kiitos lohduttavista ja viisaista sanoista.

Käyttäjä Siiri75 kirjoittanut 26.06.2023 klo 17:57

Elämäntilanne on sellainen, että on parempi olla hankkimatta koiraa toistaiseksi. Olen nyt päättänyt ottaa koiria hoitoon silloin tällöin. Saan viettää aikaa koirien kanssa, vaikka en omaa pysty ottamaan. ❤️

Käyttäjä Waileamakena kirjoittanut 28.06.2023 klo 15:42

Suurinta rakkautta on päästää toinen pois kun toinen ei enää jaksa. Olet tehnyt upean palveluksen rakkaalle lemmikillesi kun et ole halunnut antaa hänen enää kärsiä. Älä siis sure.

Lämmin osanotto sinulle. Lemmikin poismeno on aina vaikeaa.