Kiusaaminen, mun voimat on loppu. Miksi oon erilainen? Mikä mussa on vikana?
Mun taustoista sen verran, että mua on koko elämä koulu- ja työpaikkakiusattu eikä työpaikkakiusaamista vieläkään ole saatu loppumaan. Olin koko kouluajan yleensä aina yksin, koska en ollut niitä siistejä tyyppejä, vaan ihan tavallinen kiltti lapsi/nuori, enkä joka vkl jossain ”luvattomilla teillä” heilumassa kuten muut mun luokalla. Mua alettiin syrjimään, olin aina välitunnit yksin ja koulussa, kun piti tehdä jotain ryhmässä niin mut valittiin aina viimeisenä tai ei ollenkaan ja sit tein yksin niitä juttuja.
Työpaikalla mua kiusaa yks ja sama henkilö. Puuttuu henkilökohtaisiin asioihin ja levittää musta ikäviä juttuja, jotka ei todellakaan pidä paikkaansa. Eikä kukaan mahda sille/viitti asialle tehdä mitään, vaikka se on monen tiedossa. Ollaan eri tiimeissä töissä, mutta luultavasti myöhemmin keväällä se ihminen siirtyy samaan tiimiin ja mua pelottaa. Mua pelottaa se, et mitä se kaikkea se keksii mun pään menoks, ku on saanu tähänkin asti tehdä mitä sitä huvittaa. Oon myös yrittäny löytää muualta toisten työpaikan, mut ongelmana on ettei mua hyväksytä mihinkään. Miksi? Kysyn itseltäni joka kerta, kun se kieltävä vastaus hakemukseen tulee sähköpostiin.
Itken melkein päivittäin, koska tunnen olevani täysin yksin tässä maailmassa eikä ketään tunnu kiinnostavan. Yleensä, jos mulla on huono päivä ja ahdistaa, niin sillon yleensä muutun tosi hiljaiseksi, ujoksi ja musta tulee arka, mitä oon jo muutenkin ton kiusaamisen takia. Ja sitten kun mun käytös muuttuu hiljaiseksi ja araksi, niin mua ruvetaan syyttää kiukuttelijaksi, koska ei ole kuin ihan muutama ihminen, jotka tietää siitä että mua on kiusattu lähes koko elämä.
Miksi minä? Miks just mulle on käynyt näin? Mikä mussa on vikana? Miten käsitellä asioita? Miten pääsen yli siitä? Milloin olo helpottaa ja toivunko enää koskaan? Välittääkö kukaan musta vai mitä tekisin elämälleni? Näitä kysymyksiä on paljon ja ne askarruttaa mun mieltäni joka päivä.
Kiusaaminen on jättänyt muhun niin isot ja kovat arvet, että mun on tosi vaikee päästää ketään ihmistä lähelleni, koska pelkään että se ihminen satuttaa mua lisää henkisesti. Tää pelko tekee mun elämästä kamalaa ja vielä kamalampaa on etten tiedä miten pystyisin alkaa käsittelemään niitä asioita ja kenen kanssa, koska kuten sanoin mun on vaikee luottaa ihmisiin.