Kiitollisuuspäiväkirja
Oletko koskaan kokeillut kiitollisuuspäiväkirjaa? Itse olen välillä kyllä kirjoittanut päiväkirjaan kaikki kenkutukseni ylös, mutta myös muistelen joskus ainakin ajatelleeni esim. sängyssä makoillessani, että mistä kaikesta olen kiitollinen. Olen myös kohdentanut kiitokseni isälleni, vaikka välillä hänkin on harmittanut minua mittaamattomasti, mutta silti olen aina välillä muistanut kiittää häntä siitä mitä hän on tehnyt hyvin, tai ainakin yrittänyt parhaansa.
Mielestäni monet ovat varmasti hyvin harvoin muistaneet kiittää muita asioista, teoista, ajatuksista, jotka ovat olleet hyvin tehtyjä tai oivallisia. Itse yritän kiittää mahdollisimman usein siitä, että muut ovat avuksi, huomioivat tai ovat tehneet jotain sen arvoisesti, että siitä kannattaa kiittää. Liian usein varmasti otamme lähipiirimme itsestään selvyytenä, mutta se ei ole sitä. Joka päivä on aihetta kiitokseen. Joka päivä on syytä kiittää jotain läheistä tai vähemmän läheistäkin ihmistä siitä, että hän, vaikka olisi tehnyt vain työtään tai velvollisuutensa, niin silti sekään ei ole itsestään selvää.
Katsoin muutama päivä sitten Nepalin Katmandua koskevan YouTube videon. Nepal on maailman köyhimpiin lukeutuva maa. Muutoinkin Aasian suunnalla on pelkkä maaseutu ja kaupunkiympäristöt hyvin erilaisia kuin Suomessa, ja monet maat ovat hyvin köyhiä Aasiassa. YouTubessa oli myös video ja ohjelma Bangladelshista ja Dhakasta sekä sen slummeista ja vaateteollisuudessa olevista lapsityöläisistä. Videossa näytettiin kuinka ympäristö oli aivan piloilla ja täynnä saastaa.
Me Suomessa usein unohdamme globaalin maailman köyhimmät ja slummit kipuillessamme omien ongelmiemme kanssa. Me unohdamme kuinka kiitollisia saamme olla vesi- ja viemäriverkostosta, puhtaasta vedestä, turvallisesti tehdyistä sähkötöistä, teistä ja kaduista, joita pidetään kunnossa ja puhtaana. Meillä on Pohjolan paukkupakkasista huolimatta lämpimät kodit. Meillä on terveydenhuolto- ja sosiaalihuoltojärjestelmä, joka on ammattilaisineen valmiita auttamaan meitä hädässä. Oli se sitten pieni tai suuri. Meillä ei ole pulaa lääkkeistä. Me saamme avun, kun uskallamme tai osaamme sitä hakea.
Älä vaivu negatiivisuuteen. Älä anna pimeyden voittaa. Muista, että synkimpäänkin elämäntilanteeseen voi päästä valoa, jos vain haluat sen nähdä. Ihmismieli voi olla kinkkinen, mutta mitä ja millaisia ajatuksia mielessämme ruokimme, niin sitä siellä useinkin on. Kurkota valoa kohti, ja anna kiitollisuuden tavoittaa mielesi. Arvosta sitä mitä sinulla on juuri nyt ja kiitä niistä ihmissuhteista joita sinulla on jäljellä. Ruoki hyvyyttä, ja hyvää mieltä elämässäsi, vaikka olisitkin inhorealisti. Aina voi olla toisin, niin hyvässä kuin pahassakin mielessä. Valitse hyvyys ja kiitollisuus.
Ala kukoistaa ihmisenä, vaikka sänky vetäisi puoleensa aamuisin. Aloita aamusi hyvillä mielin. Sinä olet se, joka päätät millaisen uuden päivän haluat elää, ja miten sen aloitat on hyvin ratkaisevaa. Negatiivisella mielellä ja aloituksella voi olla negatiivisuutta moninkertaistava vaikutus. Vaikka et olisi aamuihminen, niin opettele aloittamaan päiväsi niin, että hyväntuulisuus voisi kasvaa huippuunsa iltaa kohden. Olemme kaikki päivittäin tämän valinnan edessä. Me päätämme millainen päivästämme tulee jo heti herättyämme. Vaikka olisit väsynyt, niin luota siihen, että päivästäsi voi tulla hyvä. Tsemppiä.
Olen pitänyt kiitollisuuspäiväkirjaa useamman kuukauden. Sillä ei ollut minun tapauksessani mitään vaikutusta. Teetti vaan lisätyötä. Siinä mielessä oli uuvuttavaa vaikutusta. Tästä kokemuksesta on jo kymmenisen vuotta.
Varmaan tarkoitit kysyä positiivisia kokemuksia, mutta sellaista ei itselleni tullut, vaikka olin toiveikas ja ajattelin etukäteen, että siitä varmaan olisi jollain tavalla apua.
Kirjoitan päiväkirjaa, en säännöllisesti, mutta 1-2kertaa viikossa jaksamisen mukaan. Puran sinne kaikki mieltä kiukuttavat asiat mutta joka kerta myös asiat joista olen kiitollinen. Vaikka ihan se, että on katto pään päällä, ruokaa lautasella ja rauha maassa. Asioita, joihin ei tule kiinnittäneeksi huomiota. Muuten hukkuu kaiken sen negan alle, jota syytää sekä oma mieli että uutismediat.
Joo.....hienoa, että olette pitäneet kiitollisuuspäiväkirjaa. Näinhän se on, että kaikki jutut eivät toimi kaikilla. Itse olen ajoittain kokenut kiitollisuutta eri asioista ja miettinyt niitä, mutta silloin on muutoinkin ollut ehkä ns. hyvä päivä. Tietysti monet keholliset/psyykkiset tekijät vaikuttavat siihen myös, että miten koemme asiat.
Eilen oli taas yksi kenkku päivä osittain, vaikka yritin selittää asiat itselleni parhain päin. Tulin mielessäni taas kironneeksi ihmisiä. Ei ollut voimaa vastustaa negatiivisuutta. Toki koko aamupäivä oli ollut stressaava aina klo 15 asti. Illalla kun olisin halunnut ja toivonut yhteydenottoja, ja kun niitä ei tullut, niin ajatukseni synkistyivät.
Aina ei ole helppoa kääntää ajatusmaailmaansa ja tunteitaan toisiksi. Usein ne jyräävät meidät. Vaikka perustelisi itselleen, että miksi asiat ovat niin kuin ovat ja miksi ihmiset käyttäytyvät niin kuin käyttäytyvät, niin silti voi kenkuttaa kaikki.
Mutta on hyvä, jos pystyy olemaan edes ajoittain positiivinen ja kiitollinen, näin ajattelen itse, ja omalla kohdallani se on niin. Voi olla, että aivokemiat jylläävät eri päivinä eri tavoin. Silloin voi tietysti kysyä, että onko meillä edes vapaata tahtoa, vai olemmeko vain biologisia koneita, jotka elävät sen mukaan mitä elimistö ja aivot määräävät, vai voimmeko oikeasti muuttaa käytöstämme niin halutessamme. Sen olen huomannut, että mm. kuten kaikki voivat itsekin todeta, niin valoisuus vaikuttaa aika varmasti mieleemme. Sen takia on kai kirkasvalolamppukin keksitty talven kaamoksen tuoman uuvuttavan vaikutuksen hoitoon. Toki on niin, että kaikkia ei kaamoskaan rasita samoin. Myös jotkut ihmiset saanevat apua biohakkeroinnista lisätäkseen omaa energiatasoaan ja parantaakseen hyvinvointiaan.
Joskus voi olla ehkä kuitenkin aiheellista ottaa itseään niskasta kiinni, ja hoitaa työnsä ja velvollisuutensa väsymyksestä ja uupumuksesta huolimatta niin hyvin kuin pystyy, osaa ja voi sekä haluaa. Uskon, että vaikka joutuisi toimimaan väsyneenä, niin kun tekee vaan, niin oma psyykkinen tilakin voi ehkä muuttua. Toki itse juon päiväkahvini ja uskon sen piristävään voimaan. Jos olen syönyt huonosti, ja verensokerini ovat alhaalla, niin olen myös väsyneempi. Meidän pitäisi voida huolehtia itsestämme parhaan kykymme mukaan, mutta itseeni on elämän matkan varrella kyllä vaikuttanut se, miten muut ovat suhtautuneet minuun. En ole aina ollut parhaimmillani ja välillä olen kohdellut itseäni kaltoin. Kaikki ei ole meille hyväksi, ja meidän tulisi olla itseämme arvostavia ja kunnioittavia, vaikka muut eivät tekisi niin, ja vaikka meillä ei olisi arvostetuksi ja kunnioitetuksi tulemisen kokemuksia.
Vielä sellainen huomio, että perus temperamentilla, luonteella ja siis persoonallisuudellamme on myös varmasti vaikutusta miten koemme asiat. Sekin, että miten olemme oppineet reagoimaan ja käyttäytymään eri tilanteissa voi vaikuttaa.
Itse olen saanut omaan pohdintaani tukea ja apua mm. Liisa Keltikangas-Järvisen kirjasta Tunne itsesi, suomalainen ja Heli Pruukin/ Terhi Ketola-Huttusen kirjasta Vihainen nainen - hyvä, paha aggressio 🙂 Itse ajattelen, että jo se, että tiedostamme omaan itseemme liittyvät kehitysalueet ja kehitystehtävät auttaa meitä ei ainoastaan matkalla itseemme, vaan myös ymmärtämään muita, mikä voi vähentää sosiaalisessa kentässämme konflikteja, vaikka välillä unohtaisimmekin hyvät neuvot ja opit. Jo se, että ymmärtää itseään, ja se, että tajuaa sen miksi toimii niin kuin toimii, voi auttaa vähentämään sosiaalisia ongelmia ja niihin liittyvää kiukkua.