Kevät on saanut pääni nyt aivan sekasin. Lisääntynyt valoisuus ja auringon paiste ahdistaa. Mieliala on masentunut. Pelkään sosiaalisia kontakteja. Olen työssä käyvä, mutta mua ei huvittaisi käydä töissä ja pelkäänkin, että kohta ei enää jaksa, vaikka kesällä häämöttää kesälomakin. En vain tiedä kuinka jaksan sinnitellä sinne asti. En poistu kotoa enää juuri muualle kuin töihin. Sinnekin vain, koska on pakko. En jaksaisi yhtään olla ihmisten parissa. Onko muita, jotka kärsii kevätmasennuksesta tai vastaavasta? Oikeastaan mieleni on ollut koko tämän talven synkkä ja alakuloinen, mutta nyt kevään ja auringon tulo lisää ahdistustani entisestään.
Kyllä mua kevät enemmän masentaa ja ahdistaa kuin virkistää, niin kuin useimpia muita. Ero muihin ihmisiin kasvaa niin suureksi ja tunnen itseni huonoksi, kun en kykene nauttimaan valosta niin kuin muut. Kaipa elimistö oli jotenkin tottunut siihen pimeyteen ja sielu harmauteen ja nyt, kun yhtäkkiä valoa on ylenpalttisesti, kestää aikansa sopeutua siihen. Mulla yleensä kesään mennessä helpottaa onneksi. Paitsi viime kesä oli vaikea. Toivottavasti pääsisin tänä kesänä vähän helpommalla.
Yleensä kevät minua piristää muttei tämä kevät. Joka paikka on kotona pölyistä, ikkunat pitäisi pestä, verhot vaihtaa ja en mitään muuta jaksa tehdä kuin vetää sädekaihtimet alas.
Keväällä pitäisi ulkoilla paljon ja kesällä vielä enemmän ja koko kevät tuntuu kuinka jotain pitäisi koko ajan tehdä.
Vähän kiikun kaakun mullakin. Aurinkoiset päivät kyllä tervetulleita pimeän talven jälkeen mutta jotenkin on väsähtänyt olo. Vasta tänään sain jotain aikaiseksi ulkona vaikka näitä aurinkoisia päiviä ollut jo viikon. Osin väsymykseni johtuu huonosta nukkumisesta, osin allergialääkkeestä, jota on ollut pakko ottaa kun meinaa silmät muurautua umpeen. Ilmassa paljon katupölyä siitepölyn lisäksi. Se lääke saattaa huonontaa unenlaatua, ainakin tuoteselosteessa siitä mainitaan.
Kunhan kevät tästä etenee niin alkaa piristymään. Ainakin aikaisempina kesinä ollut niin. En usko, että olen masentunut vaikka eihän sitä tiedä kun ei ole kukaan ollut sitä arvioimassa. Jotenkin vaan tuntuu, että masennus on liian iso sana tämmöiseen vetelään oloon.
Suosittelen kiinnittämään erityistä huomiota yöuniin. Itselläni on pimennysverhot sekä unimaski käytössä, tarve korostuu erityisesti näinä vuodenaikoina. Eron huomaa heti, jos näissä lipsuu. Tsemppiä 🙂👍
Vähän nurinkurinen keino, pitkän harmaan talven päälle, kun on odottanut auringonpaistetta pitkän aikaa mutta kieltämättä toimii. Itse nukun kesälläkin mahdollisimman pimeässä niin herään aamulla pirteänä.
Maissa, joissa on aina päivä ja yö yhtä pitkiä vuodenajasta huolimatta ei kärsitä kevätmasennuksesta. Yö on säkkimusta ja ilta pimenee siellä aivan humahtamalla ja aamukin kirkastuu nopeammin kun taas täällä Pohjoismaissa ilta ja aamu ovat hitaasti muuttuvia olosuhteita, johon on ihmisen vaikea sopeutua ja siksi herkät siitä masentuu.
Nukun itse asiassa huoneessa, jossa on sälekaihtimet ja sen lisäksi pimennysverhot, joten pimeetä on nukkuessa, mutta kai tää masennus johtuu jostain muusta sit kun keväästä. En oo kuukauteen nukkunut kovin laadukkaasti...
Minunkaan unenlaatu ei ole aina ollut hyvä ja siihen oli syynä B12-vitamiinin puutos. Asia selvisi anemiatutkimuksissa joku vuosi taaksepäin ja aloin saada pistoksina vitamiinia. Yöuni parani muutamassa kuukaudessa.
Nykyisin otan saman vitamiinin pillereinä kun sen piikityksen kanssa meni vähän hankalaksi kun pistoksen voi antaa vain sairaanhoitaja ja hänelle on vaikeaa saada aika silloin kun se minulle sopisi. Ihan varmaa ei ole imeytyykö vitamiini tapletista mutta sen voin käydä verikokeella mittauttamassa.
Kärsiikö kysäistä minkä ikäinen olet Pellehermanni? Vanhemmiten B12 vitamiinin imeytyminen huononee. B12 vitamiinin puutos voi myös aiheuttaa masennusta.
Moro. Kärsiihän sitä ikää kysäistä. Lähentelen kolmeakymmentä. Saatan kärsiäkin B12 vitamiinin puutoksesta. Eihän sitä tiedä. Kiinnostaa tietää, että voiko masennus aiheuttaa itsessään myös vitamiini puutoksia. Jotenkin ajattelisin että voisi. Kyllä tää johtuu muista asioista kuin keväästä. Keväällä tuppaa vaan vielä voimistumaan masennus. Kai tämä johtuu geneettisestä alttiudesta, lapsuuden tapahtumista ja kait vain luonteestani. Meillä on sukurasitteena tämä. Kärsin huonosta itseluottamuksesta, tyhjyyden tunteesta, alakuloisesta mielialasta ja sosiaalisesta pelosta. Jaksan tietyn määrän sosiaalista kontaktia päivän aikana. Jos se ylittyy kovastikin, niin väsähdän ikäänkuin fyysisestikin erittäin voimakkaasti. Vituttaa olla välillä tälläinen. Haluaisin olla kuten muutkin normaalit ihmiset.
Ei sulla ikä vielä selitä B12-vitamiinin puutosta ellei sitten ole imeytymishäiriötä kuten mulla on. Jos et kärsi jatkuvista vatsavaivoista eli ruuan huonosta sulamisesta, tuskin masennuksesi johtuu B12-vitamiinin puutteesta. Itse saan piikkeinä vitamiinin ja kun se hoito 7 vuotta sitten aloitettiin, siitä tuli aika iso muutos hyvinvointiini.
Kärsin kertomistasi mielialanvaihteluista etenkin talvisin eli kyse on osittain myös kaamosmasennuksesta. Talvimasennukseen kannattaa kokeilla kirkasvaloa. Se tosiaan poistaa väsymystä.
Kaikkea ei vitamiinikaan ole korjannut sillä mullakin on tämä sosiaalisten tilanteiden pelko, voisi melkein sanoa ihmiskammo, jonka luulleen saaneeni kun mua pompoteltiin lääkäriltä toiselle vaikka tiesin itse olevani selästäni vakavasti sairas. Nykyisin on vaikea luottaa oikeastaan kehenkään eli taitaa kyseessä olla myös vainoharhaisuutta. Oli mitä oli niin lähden ylihuomenna mukaan Selkä-vertaistukiryhmään kokeilemaan pystyisinkö taas olemaan ihmisten kanssa, vaikka viihdyn hyvin yksinkin. Olin siellä aiemmin mutta oli silloin liian ahdistava tilanne. Miten käy nyt, selviää lähipäivinä.
Käsittääkseni normaaliutta ei pysty määrittelemään joten siitä sun ei kannata olla huolissasi. Kaikki ihmiset on omia personoita mutta jos ei tunnu nauttivan mistään osasta elämästään, ei se ole tietenkään kiva juttu. Itseä ei kuitenkaan kannata verrata muihin, minä en vertaa koskaan.