Mulla on ihan positiivinen olo kevään suhteen. Muutin tänää uuteen huoneeseen ja tää huone on kivan valoisa. Olihan muutossa hommaa, mut nyt oon tyytyväinen. Muutin siis ihan talon sisällä.

Kevät ja kesä on minulle helpompia aikaa, varsinkin nyt kun muutan uuteen kaupunkiin lapsuuden ja nuoruuden asuin siellä, eli kevät valo ja auringonpaiste, on helpompaa, mielen kannalta. Mieli pysyy kasassa.

Inhoan kevättä. Koti näyttää hirveän likaiselta enkä jaksaisi siivota. Ihoni on sellainen ettei se kestä aurinkoa vaan on tulipunainen, jos olen ulkona. Tykkään kuitenkin olla ulkona ja illat ja yöt.rasvailen naamaa.  Ulkona on likaista lunta ja liukasta. Joen jäälle ei voi enää mennä, kun jää jo näin aikaisin on heikkoa. Kevät on täynnä pitäisi tehdä juttuja eikä kiinnosta niitä tehdä.

Keväisin masennukseni syvenee. Lisääntyvä valo vaatii pois hämärästä. Häikäisee. Ahdistaa kesä ja epätietoisuus tulevasta.

Toisaalta lintujen laulu ja luonnon heräily ihastuttavat.

Minusta kevät on hyvä, mutta samalla huono vuodenaika. Kun valon määrä lisääntyy, niin tuntuu kuin olisi jossain "kevät-humalassa". En osaa sitä paremmin ilmaista. Talven pimeydessä on se hyvä puoli, että voi tavallaan upota siihen pimeyteen, mutta keväällä valon myötä pitäisi olla taas jotenkin pirteä. Vaikka toki valo tuo "valoa elämään" myös.

Välillä vaan on sellainen kevät-hurmos päällä. En tiedä onko se hyvä vai huono asia...

Mulle kevät on vaikea aika. Valo lisääntyy ja näyttää että sieluni on tyhjä - siltä ainakin tuntuu. Pääsiäinen on juuri tuloillaan Jeesuksen kuolema ja uudestaan henkiin virkoaminen. Minun pitäisi päästä koskettamaan haavoja kuin Epäilijä-Tuomaksen. Muuten tyydyn tähän alkuperäiskansojen uskoon jossa kaikkeus on Jumala. Ehkä kevät on itsetutkiskelun aikaa?

Mahdollisimman hyvää pääsiäisen aikaa ihan jokaiselle, vietitte pääsiäistä tai ette! 🐣 🍃

Tukinet on avoinna koko pääsiäisen!