bettiinan,

Parisuhde-ryhmässä on viestiketju nimeltä puutteessa. tiedän, naurettava nimi 😀, mutta siellä keskustelee monia muita samankaltaisten tunteitten kanssa painivia (muun muassa minä 😉).

liity seuraamme!
IisaMari

Yksinäisyys on tuttu juttu. Olen kuitenkin aktiivinen ihminen ja yritän rimpuilla siitä irti. Vahinko vaan, että on ollut niin paljon vastoinkäymisiä, että hylätyksi tuleminen pelottaa. Unet ei toimi. Ei jaksa aina liikkua.

Keljuttaa, kun keski-ikäisten ja ikääntyneiden yksinäisyysongelmaan ei yritetä löytää ratkaisua tai siitä ei paljon edes puhuta.

Asun alueella, jossa on paljon harrastusmahdollisuuksia. Niitä käytän, mutta joskus ryhmissä tulee ns. turpiin, joten vetäydyn kuoreeni kunnes taas lähden uusiin haasteisiin.

Yksinäisyys ei ole kivaa millään tasolla. Tarvii tekemistä, juttukaveria, lenkkikaveria, matkaseuraa jne. Kaikilta niiden hankkiminen ei onnistu. Kukas tai mikä siinä auttais?

Hei!

kiitos vinkistä, käynpäs katsomassa siellä sitten.

bettiinan

IisaMari kirjoitti 27.3.2012 12:36

bettiinan,

Parisuhde-ryhmässä on viestiketju nimeltä puutteessa. tiedän, naurettava nimi 😀, mutta siellä keskustelee monia muita samankaltaisten tunteitten kanssa painivia (muun muassa minä 😉).

liity seuraamme!
IisaMari

Hei!

Kiitos viestistäsi. Niin, niinhän se taitaa olla, että kun on aktiivinen luonteeltaan, niin sitten yksinäisyys taitaa tuntua pahemmalta. Ne jotka viihtyy yksinään, eivät tunne niinsuurta yksinäisyyttä kuin me. Et satu olemaan lounais Suomesta?

bettiinan

ikiongelmainen kirjoitti 27.3.2012 15:44

Yksinäisyys on tuttu juttu. Olen kuitenkin aktiivinen ihminen ja yritän rimpuilla siitä irti. Vahinko vaan, että on ollut niin paljon vastoinkäymisiä, että hylätyksi tuleminen pelottaa. Unet ei toimi. Ei jaksa aina liikkua.

Keljuttaa, kun keski-ikäisten ja ikääntyneiden yksinäisyysongelmaan ei yritetä löytää ratkaisua tai siitä ei paljon edes puhuta.

Asun alueella, jossa on paljon harrastusmahdollisuuksia. Niitä käytän, mutta joskus ryhmissä tulee ns. turpiin, joten vetäydyn kuoreeni kunnes taas lähden uusiin haasteisiin.

Yksinäisyys ei ole kivaa millään tasolla. Tarvii tekemistä, juttukaveria, lenkkikaveria, matkaseuraa jne. Kaikilta niiden hankkiminen ei onnistu. Kukas tai mikä siinä auttais?

Vedetään kalju ja ostetaan prätkä. Lähdetään sitte matkalle pitkälle kohti aavikoita. (ainiin, mutta eihän sielläkään ole ketään!)

No, lähdetään vaikka kohti suurkaupunkeja(ainiin, mutta juuri suurkaupunkien vilinässä voi olla enemmän yksin, kuin missään muualla!).

No, lähdetään vaikka kohti Mikkeliä, sielläpäin ihmiset ovat tuttavallisia ja rentoja, sekä lämpimiä, varsinkin, jos ehditään Ouluun asti!

Lähdetään siis kohti pikkukyliä, joissa naapurit ovat selvillä toisten tekemisistä. Asetutaan taloksi ja mennään lainaamaan munia ja sokeria naapurista ja heittäydytään avuksi heinätöihin. Morjestetaan kylätiellä ja puhutaan vaan hyvää naapureista ja autetaan kaikkia ihan lämpimällä sydämellä, niin saadaan monta ystävää. Siinä pannukahvia kylänmiehelle keitellessä yksinäisyys häviää 🙂