Minun henkilökohtainen mielenterveyden ammatti-ihminen, ei terapeutti, on huolissaan kun en samaistu johonkin ihmisryhmään. Hänen mielestä sopiva ryhmä olisi vaikka Asperger-nuoret. No en tunne kuuluvani heihin, ei siis sovi.
Omassa ketjussani kirjotin, että voisin samaistua poroihin tai mäntyihin.
Tänään kyllä hississä (jota hyvin harvoin käytän) tapasin ihmisen josta heti pidin. Hän katseli hissin nappuloita kuten minäkin, emme mitään puhuneet toisillemme.
Voisin samaistua hiljaisiin ihmisiin mutta mistä sellaisten kokouksia löytyisi?
Tämä ei ole laisinkaan provo sitten. Vaan olisi kiva lukea millaisiin ihmiseen te samaistutte.
Mulla on vähän sama ongelma. Tunnen itseni jotenkin tosi erilaiseksi kuin muut ihmiset. Ulkopuolisen silmin en varmasti eroa mitenkään, mutta sisälläni on tunne, etten kuulu joukkoon.
Samaistun lapsiin, erityisesti Torey Haydenin kirjojen tunne-elämältään häiriintyneisiin lapsiin. Nykyään ajattelenkin usein, että haluaisin olla pieni lapsi tai vauva (oikeasti olen 21v). Haluaisin olla kaikkein pienin ja suloisin, niin että kaikki haluaisivat helliä ja pitää sylissä. Lapsena saisin todennäköisesti myös helpommin anteeksi impulsiivisen käyttäytymiseni. Olen jumissa, koska näen itseni niin erilaisena kuin muut näkevät. 😟
Hassu ja ristiriitainen ajatus, että joku toinen määrää, keihin pitää samaistua.
Minäkin samaistun hiljaisiin hissinnappuloitten tuijottajiin. Samaistun myös vaivautuneisiin, ujosti sivuunkatsojiin, punastumisenpelkääjiin, itkuunpurskahtajiin (ja myös tikahtuakseennaurajiin), vanhoihinpiikoihin, peräkamarinpoikiin, nynnyihin ja kirjatoukkiin, myös joka-asiastaloukkaantujiin, väärinymmärrettyihin ja kärttyisiin.
Aika osuvasti sanottu, Desper.
Minäkin kyllä usein löydän itseäni Haydenin lapsista. Yleensä tunnen olevani ne autistisemmat lapset.
Kirjojen ihmisiin onkin aika helppo samaistua ja alkaa jopa elää heidän elämäänsä. Kuten elin pitkään Havukka-ahon ajattelijana.
Tänään taas kohtasin hissi-ihmisen. Toivottavasti meille ei käy niin, että jonain päivänä olemme niin tuttuja, että sanomme päivää toisillemme. Menisi sekin suhde pilalle.
Samoin, Haydenin lapsista osa on "tuttuja". Toisaalta niihin on vaikea samaistua kun ne ovat jotenkin erilaisia jokainen kuitenkin. Vaikka jollain pienellä erolla.
Samaistun ryhmiin ehkä ammattini ja koulutukseni vuoksi, siis olen tietyn koulutuksen saanut ja toimin taas ryhmässä "oma ammattini". Ehkä samaistun myös vähän Sci-fin lukijaan kun törmään sellaiseen.
Sitten kun tietää missä toinen ihminen eroaa joltain ominaisuudelta itsestä, en enää samaistukaan. Ehkä siksi minulla ei ole paljonkaan hyviä kavereita koska en tunne kovin helposti sitä yhteenkuuluvuutta.