Heippa
Joo älä samaista kaikkia miehiä jos joku pettää niin ei kaikki miehet ole pettäviä.
Ehkä sinulla on vanhat muistot pohjalla.
Mut miksi et kumppaniisi luota???
Kauanko olette tunteneet toisenne???
Itse minä asun kuopion alueella tulevan eukon tapasin vuonna 94 ja on pohjoiskarjalan
alueelta ja kävi sillon viellä pohjanmaalla koulua kuin myös 95 viellä yhden vuoden
koulua pohjois pohjanmaalla ja meillä välimatka oli 250- 300 kilometriä ja hyvin
jaksettiin oottaa toista ja hyvästi ollaan pärjätty.
Jos mies tuntuu mukavalta ja olette onnellisia halua ja yhteistä tahtoa kummallakin
on niin kyllä pärjäätte mut kummankin pitäisi jo seurustelu vaiheessa ruveta onnellisuutta
rakentamaan ja sen eteen työskentelemään.
Se on tämä parisuhde vaan yllättävän vaikea laji.
Mut menestystä teille
Kaunista kesää sinulle

Kiitos viestistäsi! Hankala sanoa miksi en luota häneen, tai oikeastaan helppo, ne entiset kokemukset.. Ymmärrän toki että kyseessä on täysin eri ihminen kuin aikaisemmat, mutta kummasti sitä vaan pelkää toistavansa samaa kaavaa.. Mutta mitään ei kai voi ikinä saada, jos ei riskejäkään uskalla ottaa? 😋 Eihän me olla tunnettu kuin pari kuukautta, eh.. Tutustuttiin netissä, kolahti. Nähtiin oikeassa elämässä ja vietettiin viikko tiiviisti yhdessä aikaa, kolahti. Toisaalta välimatka tekee hyvää, ehtii tutustumaan ihmiseen hyvin ja todellakin kaipaamaan sitä yhteistä aikaa. Mutta sitten se puoli, että en voi koskaan tietää mitä toinen touhuaa omissa piireissään, en oikein sokeasti uskalla luottaa vain siihen että kaikki on hyvin. On mielestäni ihan tervettä epäillä hieman, mutta ei tietenkään liikaa. Olemme samoilla linjoilla parisuhteen sisällöstä ja siitä mikä on pettämistä, eikä kummallakaan ymmärrystä siihen, miten joku saattaa pettää! Mistä ihmeestä tätä luottamusta voisi taikoa lisää, pelkään, että menetän hänet sen takia, etten itse luota häneen tarpeeksi.. ☹️. All u need is love.. ☺️❤️

Heippa
joo älä mieti ollenkaan entisiä asioita mitä olet joutunut kokemaan aikaisemmassa
parisuhteessa siinä menee vaan turhaa energiaa.
mulla entinen exssä kävi vieraissa ja se sit kyllä loppu sit siihen enkä surrut hetkeäkään
vaan etsin itselleni uuden vaimon ja meillä kanssa kolahti hetkessä ja kolme kuukautta
seurustelun alettua oltiin kihloissa ja vuoden sisällä tapaamisesta mentiin naimisiin
ja nyt on meillä menossa 17 yhteinen vuosi ja ollaan oltu hurjan onnellisia meillä on
aika paljolti samanlaiset arvot elämässä.
joo se on totta et mitään ei saa jos ei yritä et varmasti kannattaa yrittää.
Minun neuvoni on että puhukaa kaikista asioista maan ja taivaan välillä sillä se puhumalla
yleensä solmut aukenee ja asiat selvenee.
Kuin myös asukaa saman katon alla niin siitä näkee millainen toinen on??
Kui myös kaksi ihmistä kyllä pärjää ja voi elää onnellisena mut se vaatii kummaltakin
halua ja yhteistä tahtoa niin varmasti pärjää.
Minä niin toivon teille että voisitte elää onnellisina sillä ei ihmisen ole hyvä yksin olla
Onnea ja menestystä teille.
Kaunista kesää sinulle

Rakastuin itseäni 20v vanhempaan mieheen, ja hän minuun! Meillä oli välimatkaa 400km, mutta me rakastimme,pidettiin päivittäin yhteyttä, uskottiin yhteiseen tulevaisuuteen, nähtiin kerran kuussa koko vuoden ajan! Olin nuori 19-vuotias, mutta henkisellä tasolla hänen ikäinen, ja oltiin kuin luodut toisilleen! Hän kertoi kerran mulle, jos muuttaisin lähemmäs häntä olisi 3-varttia minun luokse, ja voidaan nähdä enemmän! Se oli musertavaa kun oli välimatkaa, ja kaipasi toista koko ajan lähemmäs! Päätin muuttaa pois porukoitten luota, joten tein sen, hain ammattikouluun viimeiselle vuodelle, ja muutin kaupunkiin,lähemmäs rakastani! Mulle kävi iso säkä, uusi koulu sekä löysin asunnon! Isä rakasti minua paljon, eikä halunnut olla erossa minusta, myös halusi muuttaa kyseiseen kaupunkiin, olin isälle kaikki kaikessa!

Joten järjestin porukoille kodin myös, vuonna 2005, ja rakas sitten rupesi katoamaan elämästäni, ja sanoi että jospa löydät toisen, nuoremman, ja hän on sairas(kuolettavasti) ongelmia exän kanssa, ja lapset pyörii kuvioissa myös! Mun maailma romahti, mä ajattelin että MITÄ? me ei nähty ollenkaan 6kk, muuttamisen jälkeen, ja uusivuosi 2006, isä tukehtui ja joutu sairaalaan teho-osastolle, ja sitten kuoli tammikuun vika päivä! Olin yksin,suruni kanssa sekä isäni kanssa, äiti meni sekaisin, ja muutti vanhalle paikkakunnalle oman äidin sekä siskon luo turvaan! Mä elin omaa helvettiä, lakaistiin matto jalkojeni alta, menetin isäni hetkessä(kuoli syliini) sekä rakastamani mies katosi tuhka tuuleen(hän pelkäsi minua,ja koko tilannetta ja meidän ikäeroo ja sitäkin miten tosissani olin hänen suhteen!

Samaan aikaan kävin viimeistä vuotta ammattikoulua, sekä duunissa kävin myös! Hautasin isäni, ja jäin yksin kokoamaan omaa elämää uudestaan, olin 21vuotias. Valmistuin kokiksi,löysin duunin, oli koti ja hommasin koiran! Elin päivä kerrallaan,ja odotin rakastani koska hän tulee järkiin ja ymmärtää sen mitä meillä oli (rakkaus mikä ei katoa eikä sammu) odotin häntä 2007 vuoteen lokakuuhun asti, ja sitten kun olin työttömänä sinä syksynä, päätin että nyt se loppu odotus, painukoon ukko järveen, ja muutin pääkaupunkiseudulle. Annoin koirani pois, sekä myin auton, pakkasin kaikki kamat muuttoautoon ja muutin! Uusi elämä, isossa kaupungissa!

Eiköhön kestänyt sitten 5kk, kun rakkauteni soitti minulle, ja kyseli elämästäni, ja kerroin kaiken! Ja hän rupesi yrittämään minua takaisin, että hän teki virheen, valitsi väärin, eikä minua, onko meillä mahdollisuutta??? Hän yritti koko 2008 vuoden, siihen aikaan mulla oli toinen mies, joka oli alkoholisti sekä syvästi masentunut, ja yritin häntä muuttaa/auttaa, ja unohtaa rakkauden. Sanoin sille että on myöhäistä, ja en anna hänelle ikinä anteeksi, miten hän hylkäsi minut niin vaikeaan aikaan!!!Lokakuussa 2008 Hän oli polvillaan mun edessä, itkien, pyytäen anteeksi tekoaan ja pyysi takaisin, sekä mahdollisuutta, mutta minä en luottanut, en uskonut ja sanoin että en pysty siihen satutit liikaa aikanaan, ja sulla ei ollut AIKAA MUHUN, kaikkeen muuhun oli! Joten kestä se ja elä sen kanssa loppu elämän.

Olin julma,raaka, anteeksi antamaton, kylmä kalkkuna! Yritin esittää hänelle, kuinka vahva olen, kuin äijä! Vaikka olin onnellinen että hän ymmärsi mitä ajoin takaa aikanaan! No, meni kuukaudet, ja hän meni naimisiin uuden naisen kanssa kesä 2009, ja olin ensimmäinen joka tiesi asiasta, en tiedä hän halusi näyttää mulle tai jotain! Nyt hänellä on syntynyt lapsi, ja me soitellaan silloin tällöin, ja meikä vai miettii tänä päivänä, olisko pitänyt ottaa takaisin rakkaani, koska rakastan häntä tänä päivänä,vaikka mitä on tapahtunut, ja välillä kadun valintaa, mutta sen kanssa pitää elää!!!! Vaikka oli kaukosuhde aluksi, mutta luotin häneen täysin 100 prossaa, me ei petetty toisiaan, vain sitten jatkettiin eteenpäin kun erottiin!

Suhteemme ei edennyt, mies ei osannut keskustella vakavista/vaikeista asioista, mitä kaukosuhteesse erityisesti vaaditaan ☹️. Vaikka seurustelisi ihan samassa kaupungissa olevan ihmisen kanssa, asioista puhuminen, niin päivittäisistä kuin niistä vakavista ja vaikeistakin pitäisi kyetä puhumaan... Kavereina kuitenkin jatkamme, vaikka ei hirveästi yhteyttä olla pidettykään.. Noh.. Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä 😉

Heippa
Joo onhan se kurjaa kun parisuhde päättyy mut sellaista elämä välillä on mut ei
niihin pidä takertua suomessa on jokaiselle niin miehelle kuin naiselle satoja
sopivia kumppania nyt vaan etsit itsellesi uuden ja unohdat menneet.
silleen sitä mennään elämässä eteenpäin.
Kaunista syksyä sinulle