… vaan kuinkas sitten kävikään ??

Muistan, miten aina ajattelin, että minun lapsistani ei tule koskaan avioerolapsia. Ja että rakkaus on voima, joka voittaa kaiken. Vaan kuinkas sitten kävikään? Ensimmäisen avioliiton ja pienten lasten kodin tuhosi rakkaus, nimittäin se miehen uusi.. joka sanoi kysyessäni MIKSI, että rakkaudelle ei mitään voi ja se ei tehdä mitään pahaa.

Tekihän se kuitenkin aika lailla pahaa. Jouduin tuskan ja ahdistuksen helvettiin. Muutimme pois kodistamme, aloitimme uuden elämän, minä ja kolme vaippahousua.

Onneksi elämä kantoi.

Muutaman vuoden kuluttua tunsin taas itseni niin onnelliseksi. Uusperhekuvio tuli ja kaikenlaiset haasteet sen myötä, mutta tuli myös rakkaus, sellainen elämää suurempi. Ja se jatkui ja oli uusi ja hieno ja korjaava aika ja uskoa ja toivoa ja rohkeutta ja iloa ja onnea. Vuosia, jopa kymmenen..

Mutta kuinkas Sitten kävikään ???

Viina vei miestä. Sitä selvinpäin niin hienoa ja viisasta, kuinka se viinapäissään muuttuikin sellaiseksi hirviöksi. Meillä ei asunut virtahepo olohuoneessa vaan ihan oikea hirviö. Se satutti ja pelotti ja tuhosi ja rikkoi koko kuvion. Selvinpäin ei edes myöntänyt koko hirviön olemassaoloa, vaikka hirviön tuhot olivat ihan nähtävissä. Olin pulassa ja masennuin. Oli pakko lähteä, oli pakko olla rohkea, oli pakko ja pakko ja pakko.

… Nyt asun iltatähteni kanssa kahden. Isot lapset alkavat huidella jo elämässään omillaaan, mutta pienen kanssa nukutaan saman peiton alla yöt ja nähdään samoja unia. Unia, joista ei usko eikä toivo lopu, rakkaus onneksi osaa muuttaa muotoaan. Meidän elämässämme on nyt paljon kevyttä ja iloista ja elämme vailla pelkoa. Arjessa on paljon voimaa vaativaa. Rahan ja sen riittämisen kanssa taistelen joka päivä. Vieraalla paikkakunnalla on jaksettava aloittaa kaikki miinus nollasta. Edelleen jaksan uskoa, että elämä voittaa, vaikka…

Kauan sitten oli tyttö, joka odotti elämältä paljon. Ja tosiaan, elämä toi paljon, mutta ei pelkkää hyvää vaan aika lailla vastoinkäymisiä ja tuskaa ja valvottuja öitä ja pelkoa ja yksinäisyyttä. Mutta toihan se elämä paljon hyvääkin, kaikista pahoista asioista kasvoi selviytymistä ja taistelutahtoa ja periksiantamattomuutta ja iloa niistä elämän pienimmistä asioista.

Haluaisin kuulla selviytymistarinoita. Onnistuneita ja vähemmän onnistuneita. Kuka teistä selvisi mistäkin, mitä odotitte, mitä saitte. Tämä vuoden pimein aika tekee yksinäisestä hyvin yksinäisen, on niin ihana saada edes lukea muiden elämästä.

Aloittakaa vaikka samoin sanoin : Kauan sitten oli…