Jos sulla on harrastuksia joista pidät niin harrasta niitä. Joskus voi tehdä jotain mistä on haaveillut. Löytyy yleensä joku tekeminen joka saa hetkes ajatukset muualle.

Olen yrittänyt kovin tehdä mistä tykkään.homma menee yleensä niin että on niin monta rautaa tulessa ja jäljellä huono omatunto kun ei oo aikaa muille. Teen vuorotyötä ja olen polttamassa itseni ihan loppuun,koska teen työtä paikassa jossa en viihdy. Kateellisten ympäröimässä työympäristössä ahdistus kasvaa. Mieheni yrittää ymmärtää minua,mutta kauan hänkin jaksaa tukea ylistressaantuvaa ihmistä. Minusta tuntuu joskus helpottavalta ajatukselta erota,ettei hän kärsisi vuokseni.

Tere Nata!
Kuulostaa kyllä todella tutulta tuo sun kuvaus... Samantapaisten ongelmien ympärillä painitaan.
Kerron heti jos löydän jonkun oikean avun tähän hätäämme.

Mutta tällä haavaa en osaa sanoa muutakuin että voimia ja jaksamista... Pitää yrittää nauttia elämän pienistä hyvistä asioista ja keskittyä saamaan aikaan edes pientä edistystä itsessään ja ympäristössä.
Kuulostaisi kyllä että miehesi välittää susta paljon kun jaksaa tukea vaikeuksissa, kaikista ei ole siihenkään. Ja sellainen apu voi olla aivan korvaamatonta, joten kannattaa miettiä luovuttaakko itse sitä pois.
Tsemppiä, kyllä se siitä.. jos ei muuta niin ylämäkeäkin aina tulee välissä. 🙂👍

Kiitos vastauksesta. Pisti muettimään se,kun käskit miettiä kannattaako yrittää eroon ihmisestä joka kuitenkin tukee. Kyllä mieheni varmaan sanoo kun ei kestä enään. Siihen saakka tarviin ehdottomasti tukea. Olen yrittänyt ottaa relammin , en keksi muutakaan. Teijän tsemppi ja tuki on tärkeää. Kiitos

mietin usein samaa, kauanko jaksaa.
kauanko jaksaa esittää muille hymyilevää ja pirteää,
huolehtia itsestä että muut näkevät huolitellun ulkokuoren ja luulevat yhä että
sisältä on myös hyvinvoiva.
kauanko jaksaa kysellä muiden kuulumisia ja olla mukana heidän iloissa ja suruissa
vaikka he eivät oikeasti tiedä miten minulla menee ja eivät ehkä ole niin kiinnostuneitakaan tietämään.

Minä myös oon tällä hetkellä työpaikassa jossa en viihdy ollenkaan. En jotenkin vain sovi tuohon työyhteisöön ja työtehtäviin ja en sopeudu millään. Kaipaan vain vanhaa työpaikkaa josta lähdin ja vaihdoin nykyiseen. Väärä siirto tuli tehtyä. Nyt vaan masentaa ja ahdistaa lähes koko ajan. Eikä sekään auta että yrittää tehdä viikonloppuona jotain mielekästä. Oikeastaan mietin ja stressaan viikonloppunakin töihin menemistä ja koko työpaikkaa. On alkanu tuntuun siltä että töissä käynti on liikaa mulle juuri nyt tässä elämäntilanteessa. En löydä mitään positiivista töistä. Mutta ei kai tässä auta muu kuin käydä töissä kunnes palaa totaalisesti loppuun...☹️